Ruoto - For Fly Fishing

Ruoto blogi siirtyi Kalassa.net:in alle.

2010-10-27T19:31:00.005+03:00

Arvoisat lukijat ja katselijat!

Ruoto blogi hyppäs Kalassa.net:in alle. Uudet jutut ja päivitykset kannattaa siis tästä eteenpäin käydä kattomassa sieltä. Vanhat blogimerkinnät onnistui siirtämään uuteen kotiin näppärästi, joten niitäkin voi lueskella siellä. Alusta vaihtui Bloggerista WordPressiin. Syynä muuttoon oli Ruodon kehittäminen kohti määränpäätä "X"...joka ehkä tulevaisuudessa selviää meillekin..

Ruodon uusi osoite siis: www.kalassa.net/ruoto

Kiitoksia Blogger, ja näkemiin!

Nääs-nääs Ammarnääs!

2010-09-16T21:29:00.010+03:00

Vihdoin!

Koko kesän odotettu VuodenReissu 2010 sai alkunsa lauantaina 04.09. kun auton kone starttasi aamuyöstä Vaasassa. Kokkolassa vaihdettiin autoa ja suunta kohti pohjoista. Kohteena oli tänä vuonna Ruotsin Ammarnäs. Odotukset oli luonnollisesti paisutettu taivaisiin. 10 kg nieriät ja suurtaimenet painoivat pahasti takaraivossa. Itsellä reissun tavoitteena oli nähdä ensimmäinen rautuni sekä saada taimen- ja harrienkat rikki. Monet unelmat tulisivat vielä murskaantumaan pahasti. Reittivalintana oli Vaasa-Tornio-Ammarnäs. Yksi vaihtoehto olisi ollut RG Linellä lahden yli, mutta eipä siinä aikaa säästäisi ragikaalisti, eikä varsinkaan lompakkoa! Reilu 800 kilsaa taittui aika mukavasti ja noin 12 tunnin päästä olimmekin jo perillä. Matkalla hiljalleen kasvavat vuorimaisemat antoivat vihjeitä kohteen lähestymisestä.

Mökille oli erittäin helppo löytää sähköpostissa tulleiden ohjeiden perusteella. Onhan Ammarnässissä kaikkiaan kolme tietä ja pari risteystä. Mökki oli aikalailla pelipaikoilla ja erittäin mukava yllätys. Pöydällä meidät toivotti tervetulleiksi kortti ja pussillinen tuoretta paikallista rieskaa. Ensimmäinen ilta meni maisemia ihmetellessä ja odotuskuplan paisuttamista seuraavalle päivälle. Muutama kalja ja naama tyynyyn!

Aamu näytti ikkunasta aika samanlaiselta kuin tulopäiväkin, pilvistä mutta tuuletonta. Tämähän sopi mainiosti. Kävimme jo edellisenä iltana hakemassa yleisluvan (public license) alueelle. Tämä kattoi aika laajasti vettä Ammarnäsin alueella. Meitä kiinnosti lähinnä Vindelån ja Tjulån. Hirven metsästys typisti hieman kalastusaluetta jokien yläpäästä. Lisäksi Sjöforsen on tässävaiheessa jo ”erikoisaluetta” johon toivoimme saavamme luvat myöhemmin. Ensimmäisen kalastus päivän ajattelimme käyttää harjusten tykittämiseen. Mukaan siis kevyemmät setit ja suunta Tjulån –joelle, joka on brändätty suurharjus joeksi. Kun saavuimme rantaan ensimmäinen ajatus päässä oli, että missä on kaikki vesi!?! Joki oli aivan kuiva! Kalastimme jokea pitkästi alaspäin, mutta se näytti kaikki samalta. Ensimmäinen päivä meni kuivaa joenpenkkaa tarpoessa ylös-alas. Ei kalan kalaa! Meitä varoitettiin matalasta vedestä, mutta ei me nyt ihan tätä odotettu.. Pettymys nro 1..

Nojoo, vielä jaksettiin pysyä positiivisena ja usko siirrettiin toiselle joelle, Vindelåniin. Tämä oli taas ”tunnettu” paikallisesta taimenesta. ”A LOT of small brown trout” –sanoin luvanmyyjä ja haroi käsillään 30-50cm väliä. Nojoo, jospa nyt kokeiltaisiin tätä! Seuraavana päivä varattiin siis Vindelånin haravointiin. Vesi oli täälläkin todella matalalla ja todella kirkasta. Lisäksi aurinko porotti nyt kirkkaalta taivaalta ja päivällä lämpöä oli n.17 astetta. Pommitettiin koko päivä jokea ylhäältä alas, havaitsematta yhtäkään edes lähellä mitallista olevaa kalaa. Saimme tosin runsaasti 20-30 taimenen penikoita. Tosiaan ”Small brownies”!

”Missä kalat? Mitä tehdään väärin?!” Aloimme jo käymään epätoivoisiksi ja luonnonlakien analysointi alkoi muuttumaan salaliittoteorioiden pohtimiseksi. Ollaan me nyt ennenkin kirkkaissa vesissä kalastettu, että ei se nyt sitäkään voi olla! Koitimme kontata ja raahautua rantaan, mutta ei! Kyllä kalat nyt yleensä jotain pientä vihiä itsestään antavat, mutta nyt joet näyttivät olevan aivan tyhjänä. Meillä oli kuitenkin yksi valttikortti johon oli paljon odotuksia laitettu likoon – Sjöforsen. Tämä 12km (?) alue on tunnettu suurtaimenistaan mutta näin syksyllä tosiaan kokonaisuudessaan ”erikoisaluetta” jonne päästettiin vain 12 jannua/päivä. Oli virheellistä meidän osalta olettaa että lupia olisi vielä jäljellä pelkästään kylän ja mökkien tyhjyydestä johtuen. Tietysti paikka oli bookattu täyteen rauhoitukseen asti ja jälleen yksi pettymyksen sulka hattuun.

Noh, illalla kumottiin taas muutama idea kurkusta ja seuraavana päivänä päätettiin palata Tjulånille, mutta tällä kertaa menisimme aivan alaosille. Täällä vettä näytti olevan ja odotukset alkoivat pikkuhiljaa kipuamaan takaisin. Puolen päivän tyhjän heittämisen jälkeen olivat odotukset jälleen karvan varassa kunnes huomasimme harjuksia sillan yläpuolella olevassa montussa. Kalat näkyivät aivan selkeästi ja pystyimme laskemaan reilu 15 harjusta jotka olivat välillä 30-50cm. Voi sanoa että sillalla vallitsi 5 min hiljaisuus kun tuijoteltiin suut montulla alaspäin. Nämä kalat olivat niin häiriintyneitä etteivät ottaneet enää mihinkään mutta toiveet kalasta nousivat taas!! Jätimme tämän montun rauhaan ja suuntasimme jokea ylöspäin. Taaskin saalis uupui kun ronklasimme jokea alaspäin, puolet rasioiden ”harjus”perhoista oli uitettu ilman tulosta. Lähdimme tarpomaan jokea alaspäin lounaan toiveessa kunnes jyssellä napsahti selässä jotain suonia poikki ja jouduimme pysähtymään kun se jäi kitumaan joen penkalle. Samassa kuului joesta ”plomps” –se ääni mitä ollaan etsitty koko alkuviikko. Pinturi töihin ja samantien oli tuhti harjus kiinni. Lounaat myöhemmälle ja pinturia veteen! Onnistuimme saamaan reilun puolentunnin sisään kuus nättiä harjusta samoilta jalansijoilta mitoiltaan 35-40+ cm. Näitä olisi voinut vedellä samasta paikasta niin paljon kuin olisi vaan halunnut. Maha kurnui kuitenkin siihen malliin että oli pakko mennä syömään. Peli oli kuitenkin nyt auki ja pallit pois padasta vihdoin! Kalamiehillä oli hymy herkässä. Illalla menimme samaa jokea alaspäin ja iltahämärissä onnistuimme rantauttamaan muutamia samaa kaliiberia olevia pinturiharreja. Jokunen isompikin rohmu kävi välillä sekoittamassa joen pintaa mutta ne olivat meitä fiksumpia.

Seuraavina päivinä keskityttiin molempien jokien alaosien tutkimiseen ja kyllä niitä samoja harjuksia sieltä nousi. Isoimmalla mittaa 45cm. Ei mitään jättiläisiä mutta omakohtaset ennätykset sai kyllä rikki parikertaa.

Kun oli paripäivää kalastusta jäljellä päätimme vielä tsekkaamaan ihan Vindelånin kalastusalueen yläreunaa, miltä siellä näyttää. Yllätykseksemme vettä oli täällä paljon enemmän kuin alempana. Törmäsimme heti kolmeen kalastajaan jotka kertoivat että olivat saaneet paripäivää sitten yhden mittakalan ja tänään karkuuttivat yhden. Hmmm….nojoo.. oltaisiinko me nyt sitten pelipaikoilla?! Noh, eihän sitä isompaa taimenta täältäkään päivässä ehditty löytämään vaikka pimeeseen asti viskottiinkin. Päivän pallit padassa, muutamaa pientä pinturitaimenta lukuunottamatta.

Viimesenä päivänä päätimme käydä explooraamassa eräs järvi jonka kyltit me nähtiin sattumalta parkkipaikalla. Kartalla tätä järveä ei näkynyt mutta kyltissä oli selkeästi kalankuva ja 3km metsään päin. Noh, sinne siis. 3km oli melkein kokoajan ylämäkeä ja hiki meinasi olla herkässä. Järvi löytyi kuin löytyikin ja osoittautui kivirantaiseksi, mutapohjaiseksi ja melko syväksi järveksi. Kuten myöhemmin saimme huomata se oli myös laajempi kuin odotimme. Vastaranta osoittautuikin saareksi jne.. Suurin osa ajasta meni siis tarpomiseen ja kivillä hyppimiseen eikä montaa heittoa saatu aikaiseksi. Päivän kohokohtana kuitenkin täytyy mainita se kun löysimme pienen puron luikertelevan pitkin suota jossa näimme 35-50 cm taimenia noin 20cm vedessä. Näille oli aika turha tarjota mitään, kun olimme jo mokanneet koko homman rymistellessä purolle heti alkuun. Tarkoitus oli vain oikaista suon halki emmekä osanneet odottaa kaloja noin pienessä lirussa. Kutumielelläkin taisivat jo olla. Oli kuitenkin mukava seurailla sivusta.

Reissu olisi nyt niin kuin ohi. Maisemat olivat tyrmääviä ja pienen kylän väki oli luonnollisesti mukavaa ja lämmintä. Kalojen osalta jäi fiilis vähän kylmäksi, mutta näin käy joskus. Kiitos ja kumarrus myös mökin omistajalle ja sen kätyrille!

Ammarnäs: www.ammarnasfishing.com/index_en.htm

Majoitus: www.vivekas.se/Stugor.htm

Reissulla siimoja ruoskimassa Leo ja Jyri (ottanut suurimman osan kuvista)

Nyt paluu arkeen mielessä VuodenReissu 2011!

- Leo

Fly bench

2010-08-26T18:42:00.002+03:00

Jep, monelle varmaan jo tuttu, mutta laitetaan nyt silti. Eli tuollainen hakuhomma, mistä voi hakea perhoja ja sidontaohjeita. Ihan kätevän oloinen, kun nopeasti koitin jotain perusperhoja etsiä. Siis:

Flyfisherman.com/fly-bench

Rengaskalaa Säläisjärvellä

2010-08-23T11:36:00.007+03:00

Tämä kalastuskesä on ollut itsellä todella säälittävä! Kauden kalastusreissut voi laskea helposti yhdenkäden sormin. Toisaalta kesä nyt on ollutkin niin lämmin että kalastus ei ole ollut varmaankaan parhaimmillaan (yritän lohduttaa itteeni).

Kun vihdoin ja viimein aistin sauman lähteä perhoa heittämään päätin käyttää sen hyväksi. Jyri oli tietysti heti mukana messissä ja enää puuttui kalapaikka. Jyri ehdotti rengas-kalaan Sällille, ja kun en kertaakaan ollut vielä koittanut kelluntarengasta, pidin tätä hyvänä ideana. Tilaamalla kelluntarengas ei olisi ehtinyt torstaiksi, joten otin lainaan Karin renkaan, joka joutui jäämään pois tältä reissulta työelämällisistä syistä. Torstai aamuna Jyri kurvasi pihaan, kamat autoon ja nokka kohti Jurvaa.

Reilu tunninpäästä olimmekin jo laittamassa kamoja kasaan ja pian sainkin ensimmäisen perskosketuksen renkaaseen. Ja ei kun menoksi. Aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta ja vesi oli todella lämmintä! Perunat ja keitto juurekset vaan sekaan, hieman kermaa ja avot! - lohikeitto valmis! Olosuhteiden mukaan suuria saalisodotuksia ei siis ollut. Kirjolohia näytti hyppivän sielätäälä mutta perhot eivät kelvanneet. Ahvenia oli toisaalta välillä melkein riesaksi asti. Makkaratauolla joku kumpparimies veti vieressä kirreä ottiongella. Kun oli viimeiset tunnit käsillä, käytimme epätoivoissamme viimeisen oljenkorren ja siiman päähän sidottiin PinkkiLiitsi. Kas kummaa, tämä toimi ja haavimme molemmat lähes peräkanaa kirret. Veden lämpötilan huomioon ottaen kaverit antoivat ihan hyvän vastuksen.

Kelluntarengas oli todella näppärä tällaisella järvellä, ellei jopa ehdoton. Sillä sai koluttua jokaisen nurkan kunhan jaksoi polkea vettä. Tuulenpuuskilla oli vain taipumus kääntää rengasta ja etenkin kovassa vastatuuleen polskiessa sai todella tehdä työtä sen eteen että pysyi liikkeessä.

Ihan mukava reissu kaikenkaikkiaan ja nyt löytyy kyllä rengas ehdottomasti ostoslistalta. Päivän kokemuksen mukaan vielä hankintalistaan pehmeämmät räpylät (Mareksen sukellukseen ostetut räpylät vähän liian jäykät tähän hommaan, rikkoo nilkat) ja jokin suoja kahluuhousujen sukille, etteivät räpylät ja hiekka kuluta sukkia puhki.

-Leo

Se laksen live!

2010-08-10T21:52:00.003+03:00

Livekuvaa norjalaiselta Suldalslågen-lohijoelta

Se laksen live!

Kvarken International Pike Flyfishing Tournament

2010-08-10T19:22:00.004+03:00

Jepulis jee! Nyt olis kevään haukikisoista elävää kuvaa saatavilla:

Kvarken International Pike Flyfishing Tournament at Merikarvia, Finland from Jyri Kivioja on Vimeo.

Valmista kalakeittoa

2010-07-19T15:27:00.003+03:00

Alkaa Etelä- ja Keski-Suomessa pintavesien lämpötilat huidella jo reippaasti yli 20 asteen, jotenka nyt kannattaa kyllä miettiä kahteen kertaan, lähteekö koskelle kalaan. Jos pahimmillaan lohikaloja on löytynyt kuolleena jo pelkästään lämpimän veden seuraksena, niin on aika helppo laskea, millä todennäköisyydellä vapautettu kala selviää väsytyksen jälkeen.

Jos kuitenkin kalaan on liian kova hiuko, kannattaa tsekkailla esim. siian järvikalastusta (tsekkaa Kangasjärvi Isojoella) tai vaikka ahvenen ongintaa.

Tässä vähän linkkiä, mistä noita pintavesien lämpötiloja pääsee tsekkailemaan:

Pintavesien lämpötilat - Ympäristökeskus

Fishspotting at Lapland

2010-07-14T14:30:00.012+03:00

Noniin. Nyt on reissusta kotiuduttu ja peseydytty. Tosin rinkka odottaa vielä purkamistaan.

Jos joku tätä blogia sattuu seuraamaan, niin ehkä huomasi aiemmat raportit matkalta. Kännykällä tuo bloggaaminen on vaan niin nälkäistä hommaa, etten tuon aktiivisemmin sitä jaksanut harrastaa. Ensi reissulla ehkä sitten.

Anyways. Matkaan siis lähdettiin keskiviikko iltana, kun Kari kurvasi pihaan uudenkarhealla Avensiksellaan, (joka suoriutui myös hyvin maastoauton hommista.)Täältä Kokkolasta siis jatkoimme matkaa Oulun rautatieasemalla, josta HelsinginJocke hyppäsi kyytiin. Kari ajoi urhoollisesti koko matkan ja Saariselällä olimme noin 7 aikaan aamulla. Vielä parin tunnin ajomatka, jonka jälkeen vielä pieni pikataival kävellen ja olimme perillä. Leiri pystyyn, ruokaa naamaan ja unta palloon. Neljän tunnin päästä herätys, taas ruokaa naamaan ja kalaan! Tästä eteenpäin ei sitten paljon kelloa katseltu, vaan nälkä ja väsymys rytmittivät elämää. Kunnon irtautuminen arjesta!

Ei paskemmat maisemat leiripaikalta joelle.

Paikkahan on siitä erikoinen Suomessa, että homma on pääasiassa näkyvän kalan kalastusta. Tähystäjän ja kalastajan yhteispelillä meininki oli kuin leffoissa! Jokea reunustavat korkeat hiekkatörmät, joiden päältä näkee joen pohjan lähes kokonaan. Aluksi kaloja on vaikea erottaa hyvän suojavärityksensä ansiosta, mutta kun kala liikahtaa, on sitä helppo alkaa seurailemaan. Tähystäjä ei vaan saa hetkeksikään irrottaa katsettaan kalasta, silloin se nimittäin taas häviää kivien joukkoon.

Harjuksia tuli oikein mukavasti, ei tosin mitään kovin isoja, keskikoko about 35-40cm, ja oli siinä muutama 40 cm paremmallakin puolella. Eli ihan kelpo kaloja. Taimenia sain kokonaiset 2 kpl, about 30cm kumpainenkin. Vaikka alamittaisia olivatkin, niin voimaa pienistä piruista löytyi kuin isommastakin kylästä.

Taimen n. 30cm.

Kartsalla kala kiinni.

Jocken pyydystämä pikkuharri.

Yksittäisiä isoja taimenia näkyi siellä täällä, mutta eniten sydämen tykytyksiä tarjosi eräässä suvannossa pyörinyt parvi koostuen viidestä tai kuudesta noin 4-5 kg kalasta! Huh.

Kalat siis näyttäytyivät vain lyhyen ajan ennen kuin painelivat pois näköetäisyydeltä ja perhon heittäminen niille oli kaikkea muuta kuin helppoa. Takaheitolle tilaa oli noin metri x metri -kokoinen reikä pusikossa ja kalat juuri ja juuri heittoetäisyydellä. Alaheitto tai rullaus ei tullut kysymykseen, koska kalat ovat kirkkaassa ja hitaasti virtaavassa vedessä uskomattoman arkoja. Siiman lätinähän olisi säikyttänyt otukset tiehensä heti alkuunsa. Yrittänyttä ei laiteta. Sain kuin sainkin muutaman heiton hyvin onnistumaan ja perhon kalojen näköpiiriin. Itse en tuosta heittopaikasta kaloja nähnyt, mutta matkassa mukana ollut Jocke ja Kari hoitivat tähystyksen. Ja jumalauta että sydän löi kovaa kun pojat yhteen ääneen: "Nyt yksi kääntyi perään, nousee, NOUSEE! ...eeeeiih" ...kala lopulta aina hylkäsi perhon. Näin kävi siis muutaman kerran ennen kuin parvi hävisi näkyvistä.

Se on uskomatonta, miten arkoja ja valikoivia nuo isot taimenet tuolla ovat. Kaiken kokoisia, värisiä ja muotoisia perhoja yritettiin tarjota, mutta tuloksetta. Nuo kalat muutenkin tuolla käyttäytyvät oudosti, pyörivät vain tietyllä alueella, eivätkä suoranaisesti ruokaile, vaan harhailevat vain edes takaisin. Voisiko yksi syy olla keskikesän yöttömät yöt, jolloin aurinko ei laske ja päivänvaloa riittää ympäri vuorokauden? Kalat kuitenkin rytmittävät elämäänsä hyvin pitkälle valon määrän mukaan, joten tuo voisi olla yksi syy kalojen outoon käyttäytymiseen. Arvailuja tosin vain tämäkin. Luultavasti emme vain osaa.

Luota tähystäjään.

Vaikka nuo suuret taimenet jäivätkin saamatta, reissu oli erittäin onnistunut. Säät vaihtelivat aina helteestä rankkasateeseen, mikä aiheutti jonkin verran veden korkeuden vaihtelua. Hyttyset tietysti hoitivat hommansa hyvin.

Välillä piti pysähtyä kuuntelemaan hiljaisuutta.

Bitches and hoes are back with polaroids!

2010-07-08T12:21:00.003+03:00

Yeah. Tonteilla taas. Autolla tultiin jotain tien tapaista niin pitkälle kun kehdattiin ja loppumatka tultiin kävellen. Tavaroi ssa oli kyllä kantamista. Seuraavana ohjelmassa ruokaa ja pari tuntia unta, jonka jälkeen kamat päälle ja kalaan. Lisää raporttia tulee kun on jotain kerrottavaa.

Matka taittuu.

2010-07-08T02:59:00.003+03:00

Näin kokeilumielessä laitan fiiliksiä tien päältä. Eli pohjoiseen ollaan menossa. Reissussa mukana Kari ja vierailevana tähtenä Jocke Helsingistä. Tällä hetkellä ollaan jossain Oulu-Rovaniemi välillä. Auringosta ei oikein ota selvää nouseeko vai laskeeko se. No joka tapauksessa upean näköistä.

Hyvä video vapautettavan kalan käsittelystä

2010-07-06T17:13:00.000+03:00

Catch and release trout

Näillä mennään.

2010-07-06T09:42:00.005+03:00

Huomenna koittaa taas se kauan odotettu päivä, jolloin auton nokka käännetään kohti pohjoista. Kohteena siis Urho Kekkosen kansallispuisto ja sen kristallin kirkkaat vedet sekä hopeakylkiset taimenet! Olemme reissussa 5 päivää, joista 3 täyttä kalastuspäivää/yötä...tosin ajankohta ei ole paras mahdollinen, sillä taimenet aloittavat nousunsa jokeen lähes päivälleen heinäkuun puolivälissä. Olemme siis hieman etuajassa, mutta töiden ym hommien vuoksi muuta mahdollisuutta reissun toteutumiselle ei ollut näköpiirissä. Valitettavasti Leo joutuu jättämään reissun töiden takia väliin. No jääpähän meillekkin jotain kaloja...

Valmistautuminen reissuun on jo aloitettu viikkoja sitten. Perhoja on tietysti sidottu suu vaahdossa, kuvausroinaa hankittu lisää mm. kamerareppua, tripodia sekä laajakulmalinssiä. Perhoista näissä maisemissa parhaita tuloksia ovat antaneet suht. isot tummansävyiset nymfit sekä pintaperhoista goddard caddis ja parachute adams. Näillä siis on taas laiva lastattu.

Tässä siis tiistai-aamun fiiliksiä. Raporttia, kuvia ja videomatskua tulee sitten joskus...

FlyFishingPoint - The POINT for passionate flyfishers

2010-07-05T12:07:00.008+03:00

Käykäähän tsekkaamassa ultimaalinen perhokalastussivusto. Hienoja kuvia ja videoita!

28.-29. Hilmolla

2010-06-05T22:57:00.007+03:00

Päätettiin jätkien kanssa, että nyt on aika päästä Hilmonkoskelle viettämään pari päivää. Tarkoitus oli lähteä heti töiden jälkeen, ottaa vuorokauden lupa ja ehtiä vielä perjantai-iltana koluamaan joen monttuja. Kuten yleensä, lähtö viivästyi ja perjantai-ilta/yö meni nuotiolla istuskellen ja nautiskellen. Yöpymispaikaksi ja basecampiksi valitsimme jälleen ”alalaavun” (millä nimellä lie kulkevan ihmisten keskuudessa).

Seuraavana aamuna kellot huusivat viiden pintaan makuupussien syövereissä ja siitä tuntia eteenpäin kofeiinin voimin suuntasimme jokea alaspäin. Ensimmäisen tunnin-puolentoista aikana tapahtumia oli vieläkin aamutokkurassa oleville kalamiehille yllättävän paljon. Nelisen karkuutusta + yksi (mahdollinen limatorpedo) katkoi siimat kiven ympärillä pyörimisen jälkeen.

Aamusuffet tulilla

Jokea

Runsaiden tapahtumien jälkeen olimme tarmoa täynnä ja suuntasimme laavusta ylöspäin. Nämä vedet olivat taas täynnä 20-30cm taimenta ja niitä saikin irrotella striimeristä vähän väliä. Kyllä Jyri onnistui löytämään montusta yhden mittakalankin. Loppupäivä menikin jokea ylos-alas tarpoessa, mutta kaikki tapahtumat sattuivat laavun ja järven välisellä osuudella. Joki tarjosi meille loppupäivästä vielä haaviin asti 44cm istukkaan ja mitallisen luonnonkalan. Päivänsana reissulla oli musta striimeri.

Hilmon asukki

44cm

Mitallinen luonnonedustus

Omalla kohdalla hienointa oli se, että pääsi koittamaan vihdoin ja viimein uutta, perhomessupäivänä Sportiasta ostamaani #5 settiä. Tähän asti olin pärjännyt melkein koko perhokalastusurani, eli noin 7v, jollain Visionin Intro -setillä (130e, Prisma), joten odotukset olivat suuret. Uusi setti koostui Visionin GT Four -vavasta (9kinttune), Loopin Multi -kelasta ja kelalle ostin vielä Visionin Nite –siiman. Olihan se ero edelliseen aika huomattava. Tuntui että heittoihin tuli paljon enemmän tarkkuutta ja siima juoksi renkaissa kuin unelma. Ainut mikä jäi reissun päätteeksi harmittamaan oli kun reissun viimeisellä tunnilla riuhtoessani perhoa kivestä irti, monofiili olikin kietoutunut heittosiiman päässä olevan ”integroidun” loopin ympärille ja repi sen siitä kohtaa ydintä myöten poikki. Noh, täytyy leikkaa se kärki ja heittää siihen sellanen Visionin perus ”irto” looppi. En ollut muutenkaan ihan varma siitä heittosiiman valmiista loopista. Sai siiman kärjen jotenkin jäykäksi.

Kalastusluvat Hilmolle ja muuallekin saa kätevästi netistä osoitteesta: http://lupa.fishing.fi/
Tämä on näköjään joku Kalapaikka.net:in palvelu, joka oli ainakin itselle aivan uusi juttu..

Saku ihmettelee Loopin rullaa

Kireitä!

Kvarken International Pike fly tournament

2010-05-20T08:50:00.011+03:00

Noniin, vihdoin tournamentti on saatu kunnialla päätökseen. Kilpailuhan oli alunperin tarkoitus järjestää Raippaluodossa, jotta alueen hauenkalastus mahdollisuuksia sekä ympäristöä saataisiin nostettua hieman kalastajien tietouteen, mutta olosuhteiden pakosta tapahtuma jouduttiin siirtämään etelämmäs, Merikarvianjoen suistoon.

Kvarken International Pike fly tournament oli siis nelipäiväinen turnaus, jossa huippukalastajat ympäri maailman ottivat mittaa toisistaan. Kisaajia oli Kanadasta, Hollannista, Englannista ja tietenkin Suomesta. Kilpailu käytiin kahden hengen joukkueina ja kalastus tapahtui veneestä käsin.

Kaloja tuli paljon ja monia henkilökohtaisia ennätyksiäkin rikottiin, mutta helppoa homma ei missään nimessä ollut. Hauen kutu oli juuri siinä vaihessa, että vedessä pyöri juuri kuteneita kaloja sekä parhaillaan kutevia. Myös viimeisien kisapäivien kirkas auringonpaiste passivoi kaloja, jolloin niitä jouduttiin tosissaan kaivamaan kaislikoiden kätköistä.

Itse kilpailu kesti maanantaista torstaihin, ja osa porukasta jäi vielä loppuviikoksi mestoille kalastamaan ja kuvaamaan. Itse olin siis paikalla kuskina ja kuvaajana keskiviikosta lauantaihin ja Leo piipahti torstaina auttelemassa. Päivä olikin oikein mukava. Päästiin siinä itsekin hieman kalastamaan ja Leo onnistuikin koukuttamaan mukavan kokoisen roikaleen. Itseasiassa niin mukavan, ettei perukkeen lukot sitä jaksaneet! Myös vedenalaiset kivet tuottivat hieman päänvaivaa ja meinasi se bensakin loppua. Mutta mukavaa oli! Jotain matskua saatiinkiin videolle, josta pitää vielä editoida jonkinlainen kooste.

Joukkueet majoittuivat Eumer Fishing Centerin uusissa tiloissa, eivätkä puitteet enää voisi olla paremmat! Kaikenkaikkiaan turnaus oli erittäin onnistunut, kilpailijat olivat tyytyväisiä järjestelyihin ja viihtyivät. Tarkempaa raporttia, tuloksia ja pönöjä järjestäjän, Simon Grahamin blogista:

Pike fly-fishing articles

Balticpikeflies -kauppa on avattu!

2010-05-19T22:47:00.011+03:00

Arvon kollegat ja ystävät jälleen tarkkana!!

Kauan odotettu Balticpikeflies.com on avannut virtuaaliset ovensa! Kaupan ylläpitäjä ja perustaja on myös viime viikolla Merikarvialla pidetyn International Pike Fly Fishing Tournamentin järjestänyt haukiperhovirtuoosi Simon Graham. Vaikka Simon onkin tunnettu erityisesti haukiperhokalastajana, hänen kaupastaan löytyy perhoja ja sidontamatskua tyydyttämään monet tarpeet. Perhoja esimerkiksi löytyy hauenkalastuksen ohelle muun muassa kuhalle ja ahvenelle, ja sidontamateriaalejakin on tarjolla karvoista putkiperhokrääsään. Lisäksi Simon lisäilee sivuille perhosidontaoppaita, jotka myös kannattaa tsekata. Askel-askeleelta opastavien kuvallisten perhosidontaoppaiden avulla opit sitomaan niin hauki-poppereita kuin katkankin.

Kaiken kaikkiaan ehdottomasti tutustumisen arvoinen nettisivu/-kauppa, joka tuo uudenlaista ulottuvuutta tähän, ehkä jo hieman muottiin kangistuneen, perhokalastuksen maailmaan. Noh, käykää katsomassa ja tehkää omat johtopäätökset..!

www.balticpikeflies.com

Simon Graham on tosiaan Suomeen Briteistä muuttanut kaveri, joka pitää päämajaa Vaasan läheisyydessä sijaitsevassa Raippaluodossa. Nettikaupan lisäksi hän pyörittää Baltic Pike Tours -nimeä kantavaa kalastusmatkailuyritystä. Simonista ja kyseisestä yrityksestä enemmän osoitteesta: www.balticpiketours.com

Cheers!

Vedenalaista kuvaa harjuksen väsyttelystä

2010-05-10T16:33:00.005+03:00

Tulipahan väännettyä tälläinen pieni maistiainen viime kesänä kuvatuista matskuista. Kommentteja plz!

Vappukrääsän bongailua part 1

2010-04-11T19:10:00.009+03:00

Yarr!

Minimanissa oli yritetty hämätä perhohörhöä naamioimalla kimaltavat craft-furit peruukiksi! Käykäähän arvon kollegat hamstraamassa hyllyt tyhjiksi vielä kun ehditte!

Kausi auki Kitusilla.

2010-04-04T14:17:00.004+03:00

Kun trullit vaelsivat taikametsästä meitä virpomaan, minä pakenin Kituskoskelle Kotalaan. Reilun parintunnin ajon jälkeen olinkin jo perillä ja sain huomata, että toivomani aurinkoinen kevätpäivä jäikin Vaasaan. Parkkipaikalla tihutti vettä ja oli pari astetta lämmintä. Noh, eihän se nyt perhomiestä haittaa.

Katselin hetken sillalta jokea, joka näytti olevan täysin auki ja vesikin oli melko alkukesäisellä korkeudella. Sillan yläpuolella, keskellä virtaa, hohti uudenkarheahko maastopyörä. Ken tunnustaa omakseen hakekoot pois sieltä. Hetken ihmettelyn jälkeen lähdin tarpomaan jokea alaspäin ja huomasin olevani sittenkin hieman liian aikaisessa liikenteessä. Joen rannat olivat jäässä ja se oli monin paikoin lähes mahdoton kalastaa. Muutaman montun onnistuin kuitenkin ronkkimaan, tuloksetta. Alaspäin mentäessä jäät rannoilla paksuntuivat entisestään ja monin paikoin joki virtasi metrin levyisenä miehen korkuisten jäiden välissä.

Alasuvanto (en tiedä onko tälle ihan oma nimikin) näytti olevan heitettävissä ja mitä luultavimmin kalat siellä tällä hetkellä lymyilivätkin. Aluksi vispasin suvannon läpikotaisin tinselillä, ilman mitään merkkejä elämästä. Kun vaihdoin perhoa, parin heiton jälkeen siiman päässä tempoi 48cm taimen. Taimen kelpuutti valkoisen zonker-striimerin, kuparisella kartiopäällä ja pinkillä marabouhäkilällä ”niskassa”. Aikansa temmottua oli kala haavissa ja kausi auki! Ajattelin että nyt riittää, lähden kotia kohtia. Kuitenkin autolle päästyäni selvisi, että lupaa oli mennyt vasta kaksi tuntia. Noh, eihän sitä voinut vielä lähteä! Heittelin sitten vielä jokea lounaan jälkeen 3-4 tuntia tyhjää ja siitä sitten suunta kohti Vaasaa. Aamulla oli kyllä jalat kipeenä kun tuli tarvottua jokea ylös ja alas 8 km syvässä lumessa.

48 cm taimen kelpuutti zonkkerin

Muita ei joella näkynyt koko päivänä, mutta lumessa kiemurtelivat ainakin kahdet eri kahluukenkäparin jäljet, joten joku siellä oli ennen minuakin käynyt. Niille joita hankikorrit kiinnostavat, näin koko päivänä kokonaisen yhden korrin. Eikä pintakäyntejäkään näkynyt. Tihkusateella oli varmasti tekemistä asian kanssa. Pinturit jäivät siis rasiaan sadetta pitämään.

Kausi siis auki! Wohoo! Tästä se lähtee. Nyt vain odottelemaan uusia reissuja ja kesäisiä säitä!

Kireitä keväälle!

Kevät: linnunlaulua ja väriloistoa.

2010-03-23T11:42:00.002+02:00

Arvon perhokalastajat, hyvää huomenta!!

Alkaa nyt näyttämään ulkona siltä, että kevät lähenee. Perhokalastajat alkavat heräillä talviunilta puron solinaan ja ryömivät koloistaan auringon paisteeseen lämmittelemään. Tavalliselle pulliaiselle kevät tarkoittaa aurinkoa, lintujen laulua ja pyöräteiden, lähes syksyn ruskaan verrattavaa väriloistoa, kaikissa ruskean ja punaisen sävyissä (kiitos puudelit!). Meille se kuitenkin tarkoittaa kauden avausta, messuja ja tietysti rahanmenoa!

Itse odottelen jo kovasti kauden avaamista ja ajattelinkin pääsiäisenä lähteä johonkin viskomaan. Paikka vielä hieman hakusessa, mutta on tässä vielä vajaa 2 viikkoa aikaa päättää. Ei ole tosin oikein tietoa vesitilanteesta koskilla ja että onko edes jäät lähteneet siihen mennessä. Miikka laittoi pari kuvaa Karkkilasta Facebookin Ruoto-ryhmään ja siellä näytti olevan jo tilaa jäiden välissä perhoakin heittää. Pitääpäs kans käydä tutustumassa Perhokalastajat.netin tämän keväisiin keskusteluihin, jos sieltä saisi jotain vinkkiä pääsiäisen menomestoista. Perhorasiaan ei ole ainakaan ilmaantunut vielä ensimmäistäkään kalapäiväkirjamerkintää…

Olisiko teillä lukijoilla tai satunnaisilla sivuilla hiippareilla jotain ehdotuksia pääsiäisen kalapaikoista? Onko joku jo ehtinyt käydä avaamassa kauden? Olis hienoa kuulla jotain juttuja jo tältä keväältä, helpotukseksi omaan vapinaan. Kirjoittakaa vaikka kommenttia tähän ja käykää lisäilemässä Facebook ryhmäämme kuveit!

Mutta, ei muuta kun maistuvaa kevättä ja kauden odotuksia!!

PS. Jos satutte liukastumaan tuolla kävellessä, muistakaa ottaa aina vastaan sellaisella paikalla, mitä ette luultavasti tule tarvimaan vielä tänä keväänä siiman vispaamiseen! …esim naamalla…??.....

(Kuva Kostonjoelta, 20.04.2008)

Uusi ulkoasu

2010-03-10T21:16:00.002+02:00

Noniin blogi alkaa pikkuhiljaa näyttää siltä miltä pitääkin. Ja koska tästä blogista saa nykyään näin monipuolisen, niin päätimme lopettaa www.ruoto.fi sivun ja siirtää sieltä kamat tänne. Päivittäminen käy myös paljon kätevämmin, joten tästä eteenpäin yritämme pysyä paremmin ajantasalla.

Ei kait muuta.

PS. kommentteja ja parannusehdotuksia plz!

Under Construction!

2010-02-08T22:40:00.003+02:00

Eli blogi on remontissa, joten älkää ihmetelkö, jos tekstit ja kuvat on välillä päin helv....mäntyä.

Peace!

Kvarken International Pike Fly Fishing Tournament | 2010

2010-02-07T14:32:00.019+02:00

Häpeninkiä Raippaluodossa: Kvarken International Pike Fly Fishing Tournament 2010.

Kyse on siis kansainvälisestä hauen perhokalastuskilpailusta joka järjestetään täällä meidän kotivesillämme Raippaluodossa 10.-13. toukokuuta. Palkinnoista kisaa joukkueet Jenkeistä, Hollannista, Englannista, Skotlannista, Irlannista, Ruotsista ja tietysti Suomesta. Kilpailu noudattaa tiukkaa C&R sääntöä ja sen yksi tarkoituksista onkin tuoda tärkeä viesti paikallisille kalastajille tästä "Catch and Release" -kalastuksesta sekä hauen tärkeästä roolista Suomen vesistöissä. Sponsoreina toimivat muun muassa kaikille tutut Vision ja Eumer. Lisää inffoa tästä kilpailusta linkin takaa:

http://kvarkenpikeflytournament.blogspot.com/

Kilpailun järjestäjä on Baltic Pike Tours ja firman perustaja Raippaluodossa asusteleva Simon Graham, joka on mieletön äijä mitä tulee hauen perhokalastukseen ja haukiperhojen sitomiseen. Käykääs tutustumassa kyseiseen yritykseen ja kaverin perhogalleriaan osoitteissa:

http://www.balticpiketours.com/ ja http://pikeflyfishingarticles.blogspot.com/

Flyfishing. Alright? - nettisarja. Tsekkaa traileri!

2010-01-25T22:05:00.005+02:00

Noniin! Nyt on tämmönen juttu keksitty meidän ja teidän päänmenoksi. Kyseessä siis on traileri tulevasta Flyfishing. Alright? –nettisarjasta.

Kuten te, hyvät fanit, jo tiedättekin, me ei olla ammattilaisia. Varautukaa siis siihen, ettei sarja ole pelkää ennätyskalojen väsyttelyä ja ulvovia keloja. Tarkoitus on ennemminkin etsiä perhokalastuksen syvempiä tarkoituksia: täydellistä vapautta ja ehdotonta luonnosta nauttimista! Sarjassa vieraillaan monille tutuissa kalastuskohteissa, minkä kautta haluammekin saada katsojan mukaan fiiliksiin ja fiilistelemään omia, menneitä ja tulevia kalareissuja sekä tietysti aiheuttamaan pientä levottomuutta heittokädessä. Kalojakin sarjassa tullaan toki näkemään. Keskitymme lähinnä taimenen, harjuksen ja hauen kalastukseen niin virtaavassa kuin seisovassakin vedessä.

Uutta jaksoa pukkaa ulos aina sen mukaan kun kuvamateriaalia saadaan kasaan tarpeeksi. Jotta saisimme uutta pätkää lisäiltyä mahdollisimman usein, jaksot jäävät suhteellisen lyhyiksi. Ajatuksena on siis tehdä koosteita yhdestä tai muutamasta reissusta kerrallaan. Erillisen kuvaajan puuttuessa, on haastavaa saada tarpeeksi kuvamateriaalia kasaan yhden päivän reissulta koska kalastus asettuu kuitenkin kuvaamisen edelle. Mitään aikatauluja emme lupaa, joten jaksot ilmestyvät kun ilmestyvät. Yritämme kuitenkin parhaamme.

Ladies and gentlemen, Traileri löytyy tästä!

Lunta tuiskuttaa ja vaparenkaat jäässä..

2009-12-18T19:16:00.049+02:00

Hyvää päivää!

Noniin, taas alkaa oleen yksi perhokausi pulkassa, ainakin täällä Vaasan korkeudella. Meritaimenta on käyty koittamassa heittää tuolta Raippaluodon rannoilta, mutta heikoin tuloksin. Havaintoja ollut, mutta perhoon eivät tarttuneet. Venemiehet kahvimyllyineen näyttivät kyllä mallia ja huhujen mukaan rantojen läheltä on hyviäkin saaliita tullut, joten perhomiehen täytyy nyt hieman skarpata. Meritaimenen kalastus nyt taitaa kuitenkin olla sen verran oma lajinsa tässä hommassa, että kauheita paineita saaliin suhteen ei pariin vuoteen vielä ole. Pääasia on että pääsee ulos saariston ilmaa hengittelemään..

Hauen perhokalastus oli minun tämän vuoden uusi ja erittäin miellyttävä tuttavuus. En ehtinyt tehdä kuin kaksi haukireissua syksyllä, mutta erittäin mukavasti pääsin alkuun. Ensimmäisellä kerralla pirteä n. 3,5 kg hauki merellä ja toisella kerralla +5kg (loppui puntari kesken) myöhään syksyllä meidän mökkijärvellä(Evijärvi) veneestä heittäen. Molemmat iskivät isoon hopeeseen pinkkipäiseen tinseliin. Tästä lajista jäi todella hyvä maku suuhun, enkä malta odottaa kevättä että pääsee keväthaukia heittämään. Jyri hommas kelluntarenkaan ja koukutti myös useita haukia parin reissun aikana. Näytti rengas sen verran näppärältä, että se löytyy kyllä omastakin ostoslistalta, toki uuden #5-6 setin alapuolelta. Asiat tärkeysjärjestyksessä!

Kulunut kausi ollut melko hiljainen ja reissuja ollaan saatu järkättyä aika säälittävä määrä, ainakin verrattuna aikaisempiin vuosiin. Täytyy siis tsempata ensi vuonna, että tulee käytyä enemmän uusilla mestoilla, kirjoitettua enemmän juttuja ja räpsittyä sitäkin enemmän kuvia. Nämä ovat siis meidän ensi vuoden lupauksia! Kiitos kolleegoille kuitenkin siitä, että olette jaksaneet käydä kattomassa sivuilla ja lukemassa blogia. Vaikka juttuja ja kuvia on ollut tänä vuonna vähän hintsummin, ovat kävijämäärämme kuitenkin kasvaneet! Kiitos paljon myös niille jotka ovat rohkeasti liittyneet Facebook –ryhmäämme!

Käykäähän hei loputkin ihmiset liittymässä meidän Ruoto.fi - For Fly Fishing –ryhmään Facebookissa. Voitte sitten lisäillä omia kuvia sinne ryhmän albumiin. Olisi mielenkiintosta nähdä millaisissa paikoissa porukka on kesän aikana käyny ja millasia kaloja koukuttanut. Myös kaiken tyyppinen kalastukseen liittyvä keskustelu ryhmässä on sallittua, ellei jopa toivottavaa.

Linkki: Ruoto - For Fly Fishing

Niistä tarroista pakko sanoa vielä sen verran, että siitä yrityksestä jonne tilaus tehtiin ei ole tosiaankaan kuulunut edelleenkään mitään. Liekö konkurssiin mennyt vai mitä, mutta onneksi kukaan ei mitään sinne etukäteen maksanut. Tarrat siis kuitenkin tulossa, mutta siinä menee vielä hetki aikaa. Laitetaan ilmoituksia ja uusi tilauskierros menemään kun löydetään sopiva lafka tekemään työt.

No mutta, ei auta kuin toivotella hyviä jouluja ja painua sitomaan perhoja ensi vuoden varalle. Jos vaikka tänä vuonna sais rasiat täyteen talven aikana. ´/|\''')

- Leo

Tarroja odotellaan...

2009-09-06T01:48:00.001+03:00

Jep, eli Ruoto-tarroja edelleen odotellaan painosta. Lafka, josta tarrat tilattiin, lupasi toimitusajaksi pari viikkoa, koska viettivät silloin kesälomaa. Pari viikkoa on nyt venynyt puoleksitoista kuukaudeksi. Yritystä on kuumotettu sähköposteilla, mutta vastausta ei ole kuulunut. Onneksi mitään ei ole vielä maksettu. Toivotaan että saadaan tarrat vielä tämän vuoden puolella.

Haukihommia

2009-09-05T21:27:00.006+03:00

Taimenen syysrauhoitus pukkaa kohta päälle, mutta eihän se tarkoita, että kalastuskausi olisi pulkassa. Merikarvianjoella rauhoitus on kumottu, joten ainakin siellä voi vetää mp:t virtaavan veden äärellä. Mikäli kirjolohikiusaus ei kiinnosta, on olemassa toinenkin, vähintään yhtä hyvä vaihtoehto:

Hauet. Kun vedet taas alkavat viilentyä, luupäät valuvat matalmpiin vesiin ja lähemmäksi rantoja. Perhokalastajan ulottuville! Suunnitelmissa olisikin tänä syksynä paneutua enemmän hauenkalastukseen. Budjetti ei kuitenkaan ainakaan meikäläisen osalta riitä uusiin, ainastaan hauen kalastukseen tarkoittettuihin aseisiin, vaan 8-luokkainen Orvis TLS, joka on tähän mennessä menestyksekkäästi pyytänyt tyhjää mertsarihommissa, valjastetaan haukikäyttöön. Eiköhän tuolta siimaksikin joku naru löydy.

Seuraavana sitten pitäisi alkaa miettimään, että mihin? Niin että jos joku yleensäkään tätä lukee, saatika jaksaa nähdä vaivaa että raapustaisi kommentin, voi paljastaa meille kaikki lähialueen salaiset haukispotit. Vaasan saaristohan on tuubeja täynnä, mutta pelipaikoille pääsy vaatisi veneen. Sitäkään ei ole, mutta kelluntarengas on hankintalistalla. Renkaalla pääsee jo vähän ulommas rannasta ja sen avulla rannat on helppo kalastaa ns. ulkopuolelta...Tokihan hauen purukalusto on sitä kaliiperia, että peruukkeksi ei riitä normi pedo...monofiili, vaan tarvitaan jämäkämpiä piuhoja. Niistä ja perhoista ym. lisää googlettamalla.

Kuvia ja juttuja, jos/kun saadaan haukihommat käyntiin.

Ruoto -AUTOTARRA

2009-06-30T08:57:00.005+03:00

Noniin, eli tämä on uusi kokeilumme. Aluksi teemme yhden erän mutta jos tämä saa tulta alleen niin varmasti näitä saa myös jatkossakin.

Kyseessä on siis Ruoto-autotarra. Tarra on A5-paperiarkin kokoinen, ikkunan ulkopuolelle liimattava, jossa logo ja tekstit ovat valkoisella.

Jos siis olet halukas koristamaan ooppelisi ikkunan meidän Ruoto-logollamme, lähetä kipinkapin sähköpostia osoitteeseen info(at)ruoto.fi. Kun tilauksia on tarpeeksi, lähetämme tilauksen eteenpäin firmaan joka nämä väkertää. Toimitus teille arvon tilaajat tapahtuu kirjekuoressa ja hintaa kertyy 5€ +postikulut, eli yhteensä max. 6-7€. Maksu tapahtuu helpoiten etukäteen tilisiirrolla. Tarkan hinnan ja pankkitiedot saat sähköpostiisi tilauksen yhteydessä. Tarra lähtee postiin kun maksu näkyy tilillämme.

Tarra (Tuo taustalla oleva C ei siis tule lopulliseen tarraan)

Ruoto.fi

Palmuja, valkoista hiekkaa ja purjekaloja.

2009-04-24T14:09:00.017+03:00

Terveisiä Thaimaasta! No niin, kaksi kolmasosaa Thaimaan reissusta on nyt takana, eli vajaa kuukausi tätä taivallusta vielä siis edessä. Perusarki on koostunut lähinnä koulusta, syömisestä, uimisesta altaalla ja välillä armottomassa jumituksesta. Onpas tässä välillä jaksanut jopa käydä lätkimässä golfia rangella tai pyörimässä Bangkokissa. Opiskellaan siis tällä hetkellä Rangsitissa, joka sijaitsee n.40km Bangkokista.

Koulua on siis meillä neljä päivää viikossa, joten reissattuakin on tullut jonkin verran. Koulun järkkäämien reissujen lisäksi ollaan käyty muun muassa, Koh Sametilla, Hua Hinissa ja viimeisimpänä 11 päivän lomalla vedimme Phuket – Phi Phi – Railay Beach(Krabi) –reitin. Tämä loma oli aivan mahtava! Kunnon paratiisi paikkoja löytyi ja tuli harrasteltuakin kaikennäköistä. Käytiin paljon snorklaamassa, sukeltamassa ja yhtenä päivänä päästiin kalaankin.

Kyseinen kalareissu päätettiin toteuttaa Phi Phi –saarella. Hintaa kokopäivän reissulle longtailboatilla kertyi sellaiset 4600 bahtia per vene, eli tämän hetkisellä kurssilla noin 100€. Hintaa ei siis voi moittia, etenkin kun meitä oli viisi henkeä jakamassa tuota satkua.

Lähtö oli noin 09:00 ja päivä aloitettiin kalastamalla syöttikaloja. Paatti vedettiin parkkiin rannan lähettyville ja aloimme vetämään litkoilla pikkukaloja. Kun sumppu saatiin täyteen erivärisiä ja näköisiä kaloja, suuntasimme kauemmas rannasta etsimään jotain vähän suurempaa, purjekaloja. Taktiikka oli laittaa syöttikala elävänä selästä koukkuun, laittaa parin metrin päähän kalasta koho (joko pala styroksia tai muovipullo, mitä nyt oppaalla sattuikaan olemaan käsillä) ja antaa kalan suunnistaa vedessä ihan omia reittejään noin 40m pääsää veneestä kunnes sitten purje-evä iskee.

Ensimmäistä kalaa ei tarvinnut kovin kauaa odotella, kun kovan kaatosateen alkaessa ensimmäisessä kelassa alkoi räikkä huutamaan. Hypyt paljastivat siimanviejän purjekalaksi. Väsytyksen ja oppaan ripeän koukutuksen jälkeen, kala oli veneessä. Opas heitti nopean arvion: ”10kilos”. Oli ihan kuumottavaa kun pieni puuvene on muutenkin täynnä ihmisiä, ja sitten sinne vedetään joku kymmenen kiloinen purjekala terävän nokkansa kanssa riehumaan kaiken keskelle. Nyt on muuten Visionin paita ihan purjekalan veressä, jos ei pesussa lähde pois niin pääsee illalla joenvarressa nuotiolla kehuskelemaan kalakavereille: ”arrvatkkaas poijjaat mitäs tässä on!..”.

No mutta, uutta syöttiä koukkuun. Tämän jälkeen tuli vielä kaksi tärppiä joista molemmat pääsivät irti. Mehän oltiin aivan innoissamme, että jos tapahtumat jatkuvat samalla tavalla, meillähän on puolenpäivän aikaan paatti ääriään myöten kymppikilosia kaloja. Noh, sateen loppuessa myös tapahtumatkin loppuivat. Vaihdoimme paikkaa muutaman kerran, syötiin lounasta ja ongittiin syöttikaloja, mutta isojen vapojen kärjissä ei näkynyt minkäänlaista liikettä.

Noin parintunnin hiljaisuuden jälkeen seuraava purjekala oli siiman päässä. Jälleen kerran saimme todistaa komeita loikkia ja vei se siimaakin aikalailla. Väsytys kesti noin 30 minuuttia, josta varmaan vartti meni veneen ympäri juostessa kun tumma hahmo kiersi ympyrää meidän alapuolella. Loppujen lopuksi kala saatiin veneeseen ja tällä kertaa oppaan arvio oli noin 20kiloa. Tämä oli vielä paljon upeampi yksilö kuin edellinen. Purje oli aivan ehjä ja valtava, ja se loisti auringossa kauniin sinisenä. Tämän jälkeen onnistuin vielä mokaamaan yhden kalan ennen kotiin lähtöä, joten päivän saalis jäin näihin kahteen purjekalaan.

Paikalliseen tapaan, kalat menivät ruuaksi. Pienemmän kalan annoimme firmalle joka järjesti tämän kalareissun, suuremmasta otimme pari hyvää palaa itsellemme ja loput sai meidän kalaopas/venekuski. Kalapalat kävimme viemässä lähimpään ravintolaan missä ne valmistivat meille puolessa tunnissa hyvät ruuat neljällä eurolla. Siis neljällä eurolla koko porukalle, ei per henkilö.

Mutta, tällaista täällä! Teillä siellä Suomessa on vissiin jo kalastuskausi pikkuhiljaa vauhdissa. Lueskelen täällä aina iltasin netistä kateellisena ihmisten juttuja tämän kevään kalareissuilta. Kyllä huvittaisi jo kovasti päästä viskomaan perhoa!! Noh, vielä kuukausi tosiaan pitää heittokättä rauhoitella ja sitten pääsee taas koskenvarteen. Sitä odotellessa!!

Kireitä!!

- Leo

Pikavisiitti Nautelaan

2009-04-19T11:37:00.008+03:00

Tein lähes vakiokalustoon kuuluvan Vahteran Miikkan kanssa pyörähdyksen Aurajoen Nautelankoskelle aurinkoisena lauantaina. Kalastimme isoimmat montut ja alaosan suvantoalueen, kaloista ei kuitenkaan ollut havaintoa. Vesi oli vielä aika korkealla ja kylmä pohjoistuuli teki tehtävänsä. Jopa niinkin huolella, että vaparenkaissa ja siimassa oli havaittavissa pientä jäätymistä, vaikka ilman lämpötila oli kuitenkin plussan puolella. Vaikka kalastusrupeama jäikin lyhyenlaiseksi, ihan mukava fiilis silti jäi. Voisi sitä kai lauantaipäivän huonomminkin viettää.

Kevättä rannoilla!

2009-03-28T19:33:00.011+02:00

Nyt se on sitten kalastuskausi 2009 avattu. Lähdimme siis kalakoululta Las Pargasista kootun 4-hengen partion voimin kun Leo vielä nauttii Thaimaan hot seasonista ja Kartsakin luuhaa ties missä työmatkoilla. Mukana olivat itseni lisäksi Mikko, Miikka ja Arto. Viimesen päälle kalamiähiä.

Luvat ja majoitus varattiin 27. päivälle maaliskuuta Herraskoskelle, joka on pieni koskialue Virroilla. Lähdimme perjantai-aamuna ajelemaan kohti määränpäätä ja perille saavuimme hieman ennen puolta päivää. Luvat ja mökin avain lunastettiin Virtain Teboililta. Majoituspalveluna toimi siis kosken rannalla oleva mökkipahanen. Kun kamat saatiin mökkiin ja painuttiin pihalle katselemaan vähän ympäristöä, joku luupää keksi jättää avaimen pöydälle ja lyödä oven lukkoon. Ei siinä muuta ku uudestaan Teboilille ruinaamaan vara-avainta.

Vara-avain saatiin ja päästiin tuvan lämmitykseen. Mökissähän ei siis ollut sähköä, joten mörskä oli saatava lämpimäksi naurettavan kokoisella hellalla, joka oli olevinaan myös kamina. Polttopuita ei tietenkään ollut valmiina, joten alkulämpöä lihaksiin saatiin kätevästi pienellä halonhakkuuepisodilla. Kun vihdoin saatiin tuli siihen säälittävään laitokseen, alkoi mökissä oleva lämpömittari hitaasti kohota -14 C:stä ylöspäin. Ulkona lämpötila oli siinä nollan korvilla. Lohduttavaa.

Pöntön lämmetessä puettiin kahluuhousut päälle, koottiin vavat ja perukkeeseen sidottiin viime viikkoina kovalla tohinalla askarrellut sumarijäljitelmät. Odotukset olivat korkealla sumukorentojen (hankikorri, Taeniopteryx nebulosa) suhteen, sillä yleensä tähän aikaan vuodesta niitä alkaa näkymään koskien rannoilla. Tämä keväinen ilmiö on myös monelle perhoäijälle merkittävä, koska kyseinen ötökkä on talvijumituksesta toipuvalle taimenelle mieluisaa ravintoa.

Hankikorri on siis koskikorentolaji, joka kuoriutuu keväällä, kun päivän pituus on noin 12 tuntia. Toukat eivät kuoriudu, jos ilman lämpötila on pakkasen puolella, joten meidän lisäksi myös nämä otukset toivoivat päiväksi auringon paistetta. Päivä olikin aurinkoinen, mutta viimepäivien yöpakkasien ansiosta itikat olivat päättäneet lykätä kuoriutumistaan tuonnemmakss, eikä hangilla nähty tepastelevan kuin muutama hassu yksilö. Jotta taimenet aktivoituisivat sumareilla herkuttelemaan, vaatii se yleensä ns. massakuoriutumisen. Kaloista ei siis näkynyt jälkeäkään, joten sumarijäljitelmät alkoivat pikkuhiljaa vaihtua muihin perhomalleihin.

Siinä se päivä kului mukavasti kalastellessa ja auringossa paistatellessa. Yksi taimen kävi kosken loppuliu'ussa retuuttamassa meikän valkoista marabou-muddleria, mutta pääsi piruvie sekin sitten karkuun. Se jäikin sitten ainoaksi kalahavainnoksi.

Aurinko alkoi laskea ja ilma kylmeni niin, ettei kalastuksesta enää tahtonut tulla mitään siiman ja vaparenkaiden jatkuvasti jäätyessä ja illan pimetessä. Siirryimme siis mökille, jonka olimmekin päivän aikana saaneet kodikkaan lämpimäksi. Ilta sujui syödessä ja korttia pelatessa myrskylyhtyjen luodessa tunnelmaa tupaan. Kiuas hoiti myös hommansa, kunhan sien ahnasta kitaa ruokki vähän väliä sopivan kokoisilla klapeilla. Kaikenkaikkiaan reissu oli mukava ainakin omasta puolestani, mitä nyt vähän jäi se karkuutus närästämään, mutta sellaista se on.

Kiitokset reissusta Mikolle, Miikkalle ja Artolle! Pahoittelen että kuvat on miten sattuu, mutta en oikein hallitse tuota kuvien lisäämistä/asettelua, mutta koittakaa elää sen kanssa. Hyvää kevättä ja kireitä siimoja kaikille!

Jyri

Talvinen Lankoski

2009-02-10T21:13:00.025+02:00

Istuskelin eräs päivä toimistolla, tuijottelin tietokoneen näyttöä ja mietiskelin niitänäitä. Yhtäkkiä iski paniikki ja kylmät väreet vierähti selkää pitkin! Minähän lähden Thaimaaseen jo kahden viikon päästä!! Sehän tarkoittaa sitä, että pahimmillaan joudun olemaan erossa perhovavasta kolme kuukautta! Tämä kuulosti kamalalta ja päätin että joenvarteen on päästävä, hinnalla millä hyvänsä! Kun sitten kaikki kaverit peruivat reissun, toiset paremmalla syyllä kun toiset, päätin lähteä yksin. Kohteeksi valitsin Merikarvianjoen, koska se oli suhteellisen lähellä ja uskoin että siellä olisi parhaimmat mahdollisuudet kalaan.

Pääsin matkaan lauantai aamulla klo 07 jälkeen ja olin joella siinä klo 10 pintaan. Lupia ostaessa Köffin tädin katsoivat minua kuin hullua, joten päättelin ettei joella pitäisi olla kovinkaan ruuhkaista. Oikeassa olin, ei jäljen jälkeä. Lumi oli aivan koskematonta ja joki oli aivan huimaavan hienon näköinen. Kaikki oli niin valkoista ja pehmeetä. Alkuperäisten suunnitelmien mukaan ajattelin ensin kalastella Lankosken montut ja sitten suunnata Puukoskelle. Lyhyen päivän takia päätin kuitenkin kalastella koko päivän Lankkarilla, ensin luonnonuoman ja lounaan jälkeen voimalaitosuoman. Kosken vaihto veisi vain liikaa aikaa.

Saalis jäi heikoksi (n. 25cm pikkutaimen iski oranssi-mustaan zonkkeriin), mutta reissu oli muuten kovin antoisa. Pääsi rentoutumaan joenvarteen ja se tulikin tarpeeseen! Nyt ehkä pärjää reissun yli ilman pahimpia vieroitusoireita. Kyllä siellä Thaimaassakin tulee kalasteltua, mutta pelkäänpä ettei sieltä pahemmin perhopaikkoja löydy.

Kertokaahan ihmeessä ihmiset jos olette käyneet Thaimaassa kalassa!! Itselläni ei kokemuksia sieltäpäin ole. Tiedän että jotain monneja ne siellä vetelee, mutta eipä se niiiin paljon houkuttele. Onko jotain perhokalastus mahdollisuuksia? Kommentoikaa!!!

Meritaimenta etsimässä

2009-01-07T15:19:00.017+02:00

Syksy tuli, koskilla alkoi olemaan kausi lopuillaan, kun rauhoituskin on päällä, ja kaverit hajaantuu jälleen Vaasasta muualle opiskelemaan lukukaudeksi. Mitäs nyt? Kalaan on päästävä, mutta ei Vaasan lähettyvillä ole oikein paikkojakaan, eikä viitsi ajella yksin 200km ja takaisin että pääsisi joenrantaan. Päätin siis kokeilla jotain uutta! Olen kuullut joskus villejä huhuja sellaisesta kalasta kuin meritaimen ja sen kalastuksesta merellä. Tämä laji on aivan toista kuin mihin olen itse tottunut, kalastetaanhan siinä lähes seisovassa vedessä.

Kävin juttelemassa paikallisessa kalastus liikkeessä asiasta ja kaverit sanoivat että olivat joskus saaneet rannalta heittämällä perholla meritaimenia Raippaluodosta. Innostuin heti! Jonkun aikaa kuitenkin joutui odottamaan ennekuin pääsi kalaan, koska kuuleman mukaan paras veden lämpötila meritaimenen kalastukseen olisi alle 7 astetta, nyt se oli vielä 12-13 astetta. Odotellessa vierähti sellainen kuukausi, pari ja sinä aikana koitin vähän tutustua lajiin ja sitoa perhoja. Päätin sitoa aluksi ihan perinteisiä pinkkejä ja oransseja zonkkereita, jos ne koskessa kelpaavat niin miksi ei meressäkin. Kuulin että Drags Devilitkin olisivat kovia tähän harrastukseen, joten sidoinpa muutaman sellaisenkin. DD:ssä pitäisi kai perinteisesti olla mylarputki runkona, mutta kun minulla ei sitä ollut päätin kokeilla kiertää yksinkertaisesti tinseliä rungon ympärille, ihan hyvältä se ainakin näytti. Myös kirkkaita ja tummia marabou striimereitä päätyi rasiaan. Tulipahan myös jokunen katkajäljitelmäkin sidottua, mutta muistaakseni ne ei päässeet koskaan edes veteen asti.

Odotellessa vesien viilentymistä, yritin etsiä tietoa meritaimenen kalastuksesta, esim. uittotyylejä, hyvien ottipaikkojen tunnusmerkkejä, yms. Tämä osoittautui kuitenkin melkoisen haastavaksi, koska minun googletus taidoillani ei löytynyt juuri mitään tietoa tästä aiheesta. Miksi näin?! Meritaimenen uistelusta ja koskikalastuksesta löytyi luonnollisesti informaatiota pilvinpimein, mutta tästä ei millään! Saattoi olla kyllä miehessäkin vika, ei olisi ensimmäinen kerta. Jos joku lukijoista tietää hyviä sivuja, laittakaahan tulemaan vaikkapa kommentin merkeissä! Se olisi erittäin toivottavaa.

Kun vedet viimeinkin viilenivät, heitin vauhdilla kamat aamulla autoon ja lähdin painelemaan kohti Raippaluotoa. Matkaa tulee täältä Vanhasta Vaasasta sellaisen 50km per suunta, joten ihan kivenheiton päässä ei tämäkään paikka ole. Sain vähän aikaisemmin jo vihiä hyvästä ottipaikasta, joten sinne siis! Perillä auto parkkiin, kamat kasaan ja rantaan.

Huh! Olipas heitot ruosteessa!! Varmaankin pitkään jatkuneen koskikalastuksen vaikutuksesta. Eikä tämä hirveä myrskykään auta tilannetta. Noh, ensimmäinen kerta meni heittoja harjoitellessa, ja niin meni sitäkin seuraava reissukin. Tuulisolmuja oli perukkeessa jatkuvasti yli sallitun rajan ja välillä oli perho poskessa kiinni. Ai kun on tämä niin mukavaa! Mutta mukavaa se tosiaan olikin. Maisemat oli upeat, niin myrskyssä kuin poutasäässäkin, ja mahtavinta oli päästä oikein kunnolla viskomaan pitkästä aikaa, kun oli takaheittotilaa. Hetken päästä ei tuulikaan enää häirinnyt heittoja. Perhoja tuli kokeiltua kaiken näköisiä, mutta ei millään mitään tapahtumia. Olen käsittänyt että meritaimen on niin harvassa, etenkin täällä Vaasan korkeudella, etten siitä masentunut. Lisäksi tulihan koskellakin ensimmäiset kaksi vuotta heitettyä lähes tyhjää. Tälle harrastukselle voin antaa hyvillä mielin kolme vuotta aikaa! :)

Vastaavia reissuja tuli tehtyä useampia vielä syksyn ja alkutalven aikana, niin yksin kuin Jysen ja Kartsankin kanssa, kaikilta sai tietysti palata tyhjin käsin takaisin. Olipa kolmena kertana virveli vahvistustakin mukana Lauri Mäkitalon muodossa, mutta eipä sielläkään päässä mitään tuntunut. Kerran käytiin Jyrin kanssa Korsnässissäkin pyörähtämässä. Paikka oli todella lupaavan näköinen ja maisemissakin ei ollut moittimista, mutta kas kummaa, taimenia ei näkynyt.

Reissuja tuli yhteensä tehtyä ennen vuodenvaihdetta noin 10 ja muutama sen jälkeen. Ainoat sykettä nostavat tilanteet olivat pohjakosketukset ja niitäkin kertyi vain muutama.

Kausi minun osaltani taitaa olla nyt ohi, koska viimeisellä kerralla rannat olivat jo pahasti jäässä Raippaluodossa ja puolentoista kuukauden päästä minä lähden kolmeksi kuukaudeksi Thaimaaseen vaihtoon. Siellä ei paljon mertsaria kalasteta. Suomen osalta kevätsesonki, meritaimenen kalastus merellä ja koskissa, menee minulta siis pahasti ohi. Juuri kun pääsi vauhtiin. Koitan kuitenkin päästä Thaimaassa kokeilemaan paikallista kalastusta ja kirjoittelen siitä sitten enemmän tänne blogiin. Niiltä on parempi löytyä perhovehkeitä sieltä!

Merellä meritaimenen kalastus oli kuitenkin aivan mahtavaa ja varmasti tulen käyttämään jokaisen mahdollisen päivän ensi kaudesta hyväksi tämän jalon harrastuksen parissa ja ehkä minut joskus palkitaan. Jyri opiskelee tällä hetkellä Paraisilla ja siellä kausi vielä käsittääkseni jatkuu pitkään, joten kireitä sinne! Ehkä sieltä päin kuuluu sitten enemmän saaliskertomuksia. Minä jään odottelemaan Thaimaan kalastusta ja sitäkin enemmän kesän tulevia reissuja.

Hyvää alkanutta vuotta 2009!!

- Leo

Koukussa

2008-12-30T18:21:00.000+02:00

Pasi, 26v*

Kaikki alko siitä kun kaverit painosti ja sitten oli kova kokeilunhalu, olin kuullu että se on siistii. No siitä se kaikki sitte lähti, ekat kamat hommasin 03 kesällä ja sitte jäin koukkuun ihan täysin. Netistä tilasin ison setin kamaa, no ne kesti sen ekan kesän ja sitte piti taas saada lisää. Välillä tuntuu että tää homma karkaa aivan käsistä, päivääkään ei oo ollu ettenkö ajattelis seuraavaa trippiä. Muutamia päiviä sitä pystyy olemaan kuivilla, mutta sitte taas himot kasvavat liian suuriksi ja sorrun taas.

Viime aikoina olen huomannut, että tämä on loputon kierre. Kaikki rahat menee kamoihin ja duunikin on lähtenyt alta, kun ei siihen riitä enää aikaa. Vaimo jätti jo vuosi sitten tämän takia, sanoi että ei kestä enää sitä kun olen pihalla koko ajan.

Halu on kuitenkin niin sietämättömän kova, että luulen että teen tätä touhua lopun elämääni, tapahtui mitä tapahtui. Kunnolliset kaverini ovat ymmärtäneet pysyä erossa ja kääntäneet minulle selkänsä ja kun kaikki nykyiset kaverinikin tekevät samaa, tästä on mahdoton päästä irti.

Tästä ei hyvää seuraa, mutta minkäs teet kun kalaan on päästävä....

*Kertojan nimi ja ikä muutettu

Sataa sataa ropisee...

2008-11-16T20:41:00.007+02:00

...vai miten se oli?

Sataa, tuulee ja ei huvita. Pakko se on myöntää, että talvi tulee ja hienot päivät kalassa harvenee tältä kaudelta. (Vaikka kyllähän sitä meritaimenen perässä juostaan suu vaahdossa, mutta se ei nyt kuulu tähän!) ...Lauantaina ei kuitenkaan viitsinyt ressata ja lähdettiinkin muutamaksi tunniksi Lohenrenkaalle Perniöön. Ja niille, jotka ei tiedä, Lohenrengas on kolmesta keinotekoisesta lammesta koostuva kalastusparatiisi, jossa voi kalastaa taimenta ja kirjolohta ympäri vuoden niin perholla, uistimella kuin pilkkimälläkin.

Mistään ihan pullalammesta ei kuitenkaan ole kyse, sillä kalat elävät ainoastaan lampien omaa tuotantoa olevilla vesihyönteisillä sekä pinkeillä liitseillä. Eli saaliskaan ei välttämättä ole ihan päivänselvä asia, itsekin olen joutunt pari kertaa Renkaalta lähtemään kiroillen ja mutisten jotain paskasta paikasta, kun ei tuu kalaa...

Toisin kävi kuitenkin tällä kertaa! ...No ei ilmassa sentään mitään suurta urheilujuhlan tuntua ollut, mutta kaksi mukavaa kirjolohta kuitenkin sain ylös, joista toinen oli ehtinyt lihottaa itsensä lähes 2,5 kiloiseksi ja pienempikin painoi about 1,5 kg. Mainittakoon vielä tässä, että vierailevana tähtenä kalareissulla Kaisa veti patenttiongella munat padasta komealla kahden kilon kalalla!

Eli kaiken kaikkiaan päivä oli leppoisaa kalastelua ja hyvää vaihtelua siihen ainaiseen mertsarin jahtaamiseen.

Kiitokset vielä Miikkalle, Kaisalle ja Antille!

Jyri

Syysloman Pyhiinvaellus

2008-10-21T11:03:00.013+03:00

Kauan odotettu syysloma Pyhätunturin maisemissa! ...eli käytännössä koitettiin löytää harjuksia lähiseudun liruista ja viihtyä.
Matka Vaasasta kului pimeissä ja sumuisissa tunnelmissa, mutta perille päästiin. Tällä kertaa majoituttiin pummimeiningillä joidenkin epämääräisten raksatyyppien olohuoneessa. Leppoista sakkia, ei siinä mitään ja yksi niistä paljaistu perhokalastajaksi, joten juttuun päästiin.

Noniin, päästinpä aamupäivästä kalaankin, eräälle nimeltämainitsemattomalle purolle josta joskus aikaisemmin oli harjusta löytynyt.

Eipä ehditty kissaa sanoa, kun jo ensimmäinen purje-evä puri nymfiä. Alamittainen tosin... Tarkkan spottailun ja rantapusikossa tetsaamisen tuloksena päivän aikana purosta kuitenkin löytyi nättejäkin harreja, isoin Leon 35 cm. Aika kului siivillä ja kun yllättäen alkoi hämärtää, päätimme kääntyä äkkiä takaisin ja ehtiä autolle ennenkuin pimeys laskeutuu päällemme ja meistä tulee karhujen ruokaa. Auto löytyi, kamat vaihtoon ja hotellin baarin burgeri-aterian kautta kämpille.

Jos joskus Pyhällä päin pyöritte ja mietitte ruokapaikkaa, voimme suositella Hotelli Pyhätunturin Pyhäburgeri-ateriaa! Mmmmmmm......

Toisenakin päivänä yritimme päästä liikkeelle aikasin, mutta kyllähän sen tietää kuinka siinä käy. Tänäpäivänä oli tarkoitus lähteä kokeilemaan yhtä
Kemijoen haaraa. Lupien noutamisen jälkeen "Masa" aka Matti aka TomTomin miesääni opasti meidän joenrantaan.
Paikka näytti melko lupaavalta. Eräs paikallinen oli kehuskellut että oli nähnyt ja saanut täältä isojakin harjuksia. Siltä se paikka kyllä näyttikin. Leveää ja tasaista virtaa. Hieman alempaa löytyi myös koskenpätkä.

Vaikka paikka olikin antanut meille lupauksia isoista harjuksista, onnistuimme saamaan vain muutaman 15 senttisen harrinpojan. Oliko päivä väärä vai miehissä vika.. ne on näitä elämääkin suurempia kysymyksiä.
Paikka oli kyllä todella upea ja uusintakäynti täytyy toteuttaa joskus tulevaisuudessa.

Kaikin puolin koko reissu oli mahtava ja ennen kaikkea rentouttava. Jälleen yksi syysloma käytetty hyvin ja nyt jaksaa taas painaa arkea. Hetkeksi..

Matkassa mukana: Leo, Jyri ja vierailevana tähtenä Miikka, from Turgu.

Terveisiä Merikarvianjoelta!

2008-09-16T23:20:00.004+03:00

Jep, Merikarvianjoella sitä on nyt tullut reilut kaksi viikkoa hengailtua ja aika hyvin oon jo ehtinyt saada kuvaa, miten hommat täällä toimii. Kaloja on istuteltu ja perunoita kuorittu.

Tosiaan tuossa Lauantaina 13.9. oltiin tutulla perusporukalla oikomassa siimoja, taimenta haettiin. Eipä saatu. Yllätys yllätys... Lankoskella kuitenkin koettiin jännitäviä hetkiä kun Leo otti matsia noin kuusikiloisten sarjassa painivan kirjolohen kanssa. Enemmän juttua ja kuvia tuosta tulee ruoto.fi päiväkirjaan kunhan ehditään...sen verran kuitenkin vielä, että kyseinen veijari ei ottanut tuosta opikseen, vaan erehtyi seuraavana päivänä erään helsinkiläisen kalastajan (terveisiä vaan jos oot eksynyt tätä lukemaan!) tarjoilemaan perhoon. Kalaa haavittiinkin sitten miehissä kahdella haavilla, yhteen kun se ei mahtunut...

Kattokaa ite, jos ette usko: Lankkarin saalispäiväkirja

Ihan ok päivä muutenkin, meikäläinen sai pari peruskirreä, karkuutin jonkun isomman uppotukin ja Vahteran Miikka härvelöi Lankosken alaosasta kaksi hienoa taimenta, 49 ja 51 cm

Tänään 16.9. otettin Miikkan kanssa kalakisaa, ensimmäinen ylös asti saatu kala voittaa ja häviäjä lämmittää saunan ..Miikkahan se joutui tällä kertaa saunan lämmitykseen...nöfnöf

...niin ja joessa on vesi laskenut aika hyvin, kuutiomääristä ja virtaamista ei ole hajuakaan, mutta parin päivän aikan vedenpimta on tullut alas noin 40 cm. Tämä tietysti vaikuttaa kalojen käyttäytymiseen ja isoja taimenia ja lohia onkin nähty koskien niskoilla ja suvantoalueilla!

Mutta sen pituinen se, nyt nukkumaan ja huomenna uudet kujeet... Morje!

Lisää fiilistelyjä.

2008-09-11T22:33:00.005+03:00

Nojoo nyt tuli vapasetti! Mahtavaa! Ihan hyvältä vaikutti näin päälleppäin katsottuna mutta katsotaan vielä kun päästään tonne joen varteen. Eniten mietityttää toi setin mukana tullut Adventure -siima. Olen lukenut että hyvä pitäisi olla mutta kun on kyse kuitenkin setistä niin vähän epäilyttää. Annan kuitenkin mahdollisuuden sille ja katotaan lauantaina tuleeko pettymys.

Tosiaan Merikarvialle pitäisi mennä lauantaina Karin kanssa, Jyri on sielä meitä jo odottamassakin. Vettä kuulemma paljon mutta kalastajia on ainakin näin viikolla ollut tosi vähän. Katotaan jos vaikka toi tulva vähän laskisi viikonloppuun mennessä.

Ja tulipahan taas vähän perhojakin sidottua. Aikalailla zonkkeri ja marabou painotteista sitomista nyt viime päivinä ollut mutta eiköhän se kelpaa. Mulla kans pääsi isot koukut loppumaan eikä liikkeestäkään juuri nyt löytynyt, mikä sitten rajoitti vähän perhojen kokoa. Nyt on suurimmatkin perhot sidottu 6 koon koukkuihin. Mutta toivotaan että kelpaa ja tarttuu. :D

Perhoja reissulle..

Vapaapäiväfiilistelyjä

2008-09-08T20:02:00.017+03:00

Katos, jo toinen kirjoitus!!

Koulusta oli tänään vapaata niin päätin sitasta muutaman perhon ennen töihin menoa. Tämä oli ensimmäinen kerta kun on oikeesti halua ja aikaa sitoa perhoja yksin. Tähän asti perhojen sitominen on tapahtunut lähinnä porukalla kun ollaan ennen reissua keräännytty fiilistelemään tulevia reissuja. Täytyy nytkin varmaan pitää vielä loppuviikosta sellaiset jonkinsortin fiilistelysidontasessarit. Viiden päivän päästä(lauantaina) pitäisi lähtee Karin kanssa Merikarvialla käymään ja alkaa jo heittokättä väpättämään. Fiiliksiä lisää Jyrin toissapäivänen viesti. Se on tällähetkellä töissä Merikarvialla. Istuin tytskyn kaverin häissä(näitä poikaystävän velvollisuuksia), kun yhtäkkiä puhelimeen pärähtää Jyriltä kuvaviesti:

”Pääsi heti Orvis testiin!”

Noniiiin! Vaikka kuvan kesti latautua hetken, tajusin heti mistä oli kyse.

...Ja kunnon pönötys:

Jyri ja nätti kuutonen (korjaus).

Siinä tuli sellanen pieni kutina prseen alle kun siinä kyhnötti pöydän ääressä ja joi mehua. Alkoi kyllä ajatukset harhailemaan ja kohta olikin jo mielessä mahdolliset perhoreseptit mitä voisi kokeilla tulevalle reissulle. I went to my happy place..

Fiiliksiä kasvattaa myös se että keskiviikkona pitäisi saapua paikalliseen kalastusliikkeeseen mun uusi peli: #8 Loopin Adventure-2 -setti. Jos joku ei tiedä, niin siihen kuuluu Adventure 9-jalan vapa, CLW-kela ja Adventuren siima. Sellanen 170€ setti. En tiedä millainen on, mutta kokeillaan. Kuullut ainakin paljon hyvää siitä, joten olen luottavainen.

Tähän asti olen pääasiassa viskonut tuolla mun 5-6 luokan Visionilla, että ei ole hirveästi kokemusta noista raskaammista kamoista. Hyvä sinänsä, koska on vaikea pettyä jos ei ole ollut vielä tuntumaa hyvästä!

Ehkäpä tällä reissulla pääsis koittamaan uutta ruoskaa oikein urakalla! ;)

Kuvia joistain tämän päivän tuotoksista:

Toivottavasti Merikarvian asukit kelpuuttavat...

Myöhemmin päivällä sidoin näiden kaveriksi muutaman ison mustan liitsin erivärisillä iskupisteillä(Jyrin ehdottamana) ja pari valkoista zonkkeria, niistä ei tullut kyllä oikeen hyviä: huonoa zonkkeria. Hyvä syyttää aina materiaaleja, mutta se jänis on ollu melkeen kalju!!!

Mutta joo…nyt lihapiirakkaa naamariin ja Perhokalastus –lehden ääreen fiilisteleen. Ehkäpä boksissaki olisi jotain kalastusohjelmia tallessa!!..

TestiTesti one-two, one-two

2008-09-07T16:19:00.005+03:00

Hyvää huamenta!

Tämä on testikirjoitus! Ja sehän toimii!

Tänne olisi nyt siis tarkoitus kirjoittaa kaikkea ympäripyöreetä perhokalastukseen liittyvää juttua, aina kun on jotain sanottavaa ja aikaa laittaa se tekstin muotoon. Kokeillaan miten lähtee käyntiin..

Kireitä siimoja!
- Ruoto.fi