27.10.10
Ruoto blogi siirtyi Kalassa.net:in alle.
Arvoisat lukijat ja katselijat!
Ruoto blogi hyppäs Kalassa.net:in alle. Uudet jutut ja päivitykset kannattaa siis tästä eteenpäin käydä kattomassa sieltä. Vanhat blogimerkinnät onnistui siirtämään uuteen kotiin näppärästi, joten niitäkin voi lueskella siellä. Alusta vaihtui Bloggerista WordPressiin. Syynä muuttoon oli Ruodon kehittäminen kohti määränpäätä "X"...joka ehkä tulevaisuudessa selviää meillekin..
Ruodon uusi osoite siis: www.kalassa.net/ruoto
Ruodon uusi osoite siis: www.kalassa.net/ruoto
Kiitoksia Blogger, ja näkemiin!
16.9.10
Nääs-nääs Ammarnääs!
Vihdoin!
Koko kesän odotettu VuodenReissu 2010 sai alkunsa lauantaina 04.09. kun auton kone starttasi aamuyöstä Vaasassa. Kokkolassa vaihdettiin autoa ja suunta kohti pohjoista. Kohteena oli tänä vuonna Ruotsin Ammarnäs. Odotukset oli luonnollisesti paisutettu taivaisiin. 10 kg nieriät ja suurtaimenet painoivat pahasti takaraivossa. Itsellä reissun tavoitteena oli nähdä ensimmäinen rautuni sekä saada taimen- ja harrienkat rikki. Monet unelmat tulisivat vielä murskaantumaan pahasti. Reittivalintana oli Vaasa-Tornio-Ammarnäs. Yksi vaihtoehto olisi ollut RG Linellä lahden yli, mutta eipä siinä aikaa säästäisi ragikaalisti, eikä varsinkaan lompakkoa! Reilu 800 kilsaa taittui aika mukavasti ja noin 12 tunnin päästä olimmekin jo perillä. Matkalla hiljalleen kasvavat vuorimaisemat antoivat vihjeitä kohteen lähestymisestä.
Mökille oli erittäin helppo löytää sähköpostissa tulleiden ohjeiden perusteella. Onhan Ammarnässissä kaikkiaan kolme tietä ja pari risteystä. Mökki oli aikalailla pelipaikoilla ja erittäin mukava yllätys. Pöydällä meidät toivotti tervetulleiksi kortti ja pussillinen tuoretta paikallista rieskaa. Ensimmäinen ilta meni maisemia ihmetellessä ja odotuskuplan paisuttamista seuraavalle päivälle. Muutama kalja ja naama tyynyyn!
Aamu näytti ikkunasta aika samanlaiselta kuin tulopäiväkin, pilvistä mutta tuuletonta. Tämähän sopi mainiosti. Kävimme jo edellisenä iltana hakemassa yleisluvan (public license) alueelle. Tämä kattoi aika laajasti vettä Ammarnäsin alueella. Meitä kiinnosti lähinnä Vindelån ja Tjulån. Hirven metsästys typisti hieman kalastusaluetta jokien yläpäästä. Lisäksi Sjöforsen on tässävaiheessa jo ”erikoisaluetta” johon toivoimme saavamme luvat myöhemmin. Ensimmäisen kalastus päivän ajattelimme käyttää harjusten tykittämiseen. Mukaan siis kevyemmät setit ja suunta Tjulån –joelle, joka on brändätty suurharjus joeksi. Kun saavuimme rantaan ensimmäinen ajatus päässä oli, että missä on kaikki vesi!?! Joki oli aivan kuiva! Kalastimme jokea pitkästi alaspäin, mutta se näytti kaikki samalta. Ensimmäinen päivä meni kuivaa joenpenkkaa tarpoessa ylös-alas. Ei kalan kalaa! Meitä varoitettiin matalasta vedestä, mutta ei me nyt ihan tätä odotettu.. Pettymys nro 1..
Nojoo, vielä jaksettiin pysyä positiivisena ja usko siirrettiin toiselle joelle, Vindelåniin. Tämä oli taas ”tunnettu” paikallisesta taimenesta. ”A LOT of small brown trout” –sanoin luvanmyyjä ja haroi käsillään 30-50cm väliä. Nojoo, jospa nyt kokeiltaisiin tätä! Seuraavana päivä varattiin siis Vindelånin haravointiin. Vesi oli täälläkin todella matalalla ja todella kirkasta. Lisäksi aurinko porotti nyt kirkkaalta taivaalta ja päivällä lämpöä oli n.17 astetta. Pommitettiin koko päivä jokea ylhäältä alas, havaitsematta yhtäkään edes lähellä mitallista olevaa kalaa. Saimme tosin runsaasti 20-30 taimenen penikoita. Tosiaan ”Small brownies”!
”Missä kalat? Mitä tehdään väärin?!” Aloimme jo käymään epätoivoisiksi ja luonnonlakien analysointi alkoi muuttumaan salaliittoteorioiden pohtimiseksi. Ollaan me nyt ennenkin kirkkaissa vesissä kalastettu, että ei se nyt sitäkään voi olla! Koitimme kontata ja raahautua rantaan, mutta ei! Kyllä kalat nyt yleensä jotain pientä vihiä itsestään antavat, mutta nyt joet näyttivät olevan aivan tyhjänä. Meillä oli kuitenkin yksi valttikortti johon oli paljon odotuksia laitettu likoon – Sjöforsen. Tämä 12km (?) alue on tunnettu suurtaimenistaan mutta näin syksyllä tosiaan kokonaisuudessaan ”erikoisaluetta” jonne päästettiin vain 12 jannua/päivä. Oli virheellistä meidän osalta olettaa että lupia olisi vielä jäljellä pelkästään kylän ja mökkien tyhjyydestä johtuen. Tietysti paikka oli bookattu täyteen rauhoitukseen asti ja jälleen yksi pettymyksen sulka hattuun.
Noh, illalla kumottiin taas muutama idea kurkusta ja seuraavana päivänä päätettiin palata Tjulånille, mutta tällä kertaa menisimme aivan alaosille. Täällä vettä näytti olevan ja odotukset alkoivat pikkuhiljaa kipuamaan takaisin. Puolen päivän tyhjän heittämisen jälkeen olivat odotukset jälleen karvan varassa kunnes huomasimme harjuksia sillan yläpuolella olevassa montussa. Kalat näkyivät aivan selkeästi ja pystyimme laskemaan reilu 15 harjusta jotka olivat välillä 30-50cm. Voi sanoa että sillalla vallitsi 5 min hiljaisuus kun tuijoteltiin suut montulla alaspäin. Nämä kalat olivat niin häiriintyneitä etteivät ottaneet enää mihinkään mutta toiveet kalasta nousivat taas!! Jätimme tämän montun rauhaan ja suuntasimme jokea ylöspäin. Taaskin saalis uupui kun ronklasimme jokea alaspäin, puolet rasioiden ”harjus”perhoista oli uitettu ilman tulosta. Lähdimme tarpomaan jokea alaspäin lounaan toiveessa kunnes jyssellä napsahti selässä jotain suonia poikki ja jouduimme pysähtymään kun se jäi kitumaan joen penkalle. Samassa kuului joesta ”plomps” –se ääni mitä ollaan etsitty koko alkuviikko. Pinturi töihin ja samantien oli tuhti harjus kiinni. Lounaat myöhemmälle ja pinturia veteen! Onnistuimme saamaan reilun puolentunnin sisään kuus nättiä harjusta samoilta jalansijoilta mitoiltaan 35-40+ cm. Näitä olisi voinut vedellä samasta paikasta niin paljon kuin olisi vaan halunnut. Maha kurnui kuitenkin siihen malliin että oli pakko mennä syömään. Peli oli kuitenkin nyt auki ja pallit pois padasta vihdoin! Kalamiehillä oli hymy herkässä. Illalla menimme samaa jokea alaspäin ja iltahämärissä onnistuimme rantauttamaan muutamia samaa kaliiberia olevia pinturiharreja. Jokunen isompikin rohmu kävi välillä sekoittamassa joen pintaa mutta ne olivat meitä fiksumpia.
Seuraavina päivinä keskityttiin molempien jokien alaosien tutkimiseen ja kyllä niitä samoja harjuksia sieltä nousi. Isoimmalla mittaa 45cm. Ei mitään jättiläisiä mutta omakohtaset ennätykset sai kyllä rikki parikertaa.
Kun oli paripäivää kalastusta jäljellä päätimme vielä tsekkaamaan ihan Vindelånin kalastusalueen yläreunaa, miltä siellä näyttää. Yllätykseksemme vettä oli täällä paljon enemmän kuin alempana. Törmäsimme heti kolmeen kalastajaan jotka kertoivat että olivat saaneet paripäivää sitten yhden mittakalan ja tänään karkuuttivat yhden. Hmmm….nojoo.. oltaisiinko me nyt sitten pelipaikoilla?! Noh, eihän sitä isompaa taimenta täältäkään päivässä ehditty löytämään vaikka pimeeseen asti viskottiinkin. Päivän pallit padassa, muutamaa pientä pinturitaimenta lukuunottamatta.
Viimesenä päivänä päätimme käydä explooraamassa eräs järvi jonka kyltit me nähtiin sattumalta parkkipaikalla. Kartalla tätä järveä ei näkynyt mutta kyltissä oli selkeästi kalankuva ja 3km metsään päin. Noh, sinne siis. 3km oli melkein kokoajan ylämäkeä ja hiki meinasi olla herkässä. Järvi löytyi kuin löytyikin ja osoittautui kivirantaiseksi, mutapohjaiseksi ja melko syväksi järveksi. Kuten myöhemmin saimme huomata se oli myös laajempi kuin odotimme. Vastaranta osoittautuikin saareksi jne.. Suurin osa ajasta meni siis tarpomiseen ja kivillä hyppimiseen eikä montaa heittoa saatu aikaiseksi. Päivän kohokohtana kuitenkin täytyy mainita se kun löysimme pienen puron luikertelevan pitkin suota jossa näimme 35-50 cm taimenia noin 20cm vedessä. Näille oli aika turha tarjota mitään, kun olimme jo mokanneet koko homman rymistellessä purolle heti alkuun. Tarkoitus oli vain oikaista suon halki emmekä osanneet odottaa kaloja noin pienessä lirussa. Kutumielelläkin taisivat jo olla. Oli kuitenkin mukava seurailla sivusta.
Reissu olisi nyt niin kuin ohi. Maisemat olivat tyrmääviä ja pienen kylän väki oli luonnollisesti mukavaa ja lämmintä. Kalojen osalta jäi fiilis vähän kylmäksi, mutta näin käy joskus. Kiitos ja kumarrus myös mökin omistajalle ja sen kätyrille!
Ammarnäs: www.ammarnasfishing.com/index_en.htm
Reissulla siimoja ruoskimassa Leo ja Jyri (ottanut suurimman osan kuvista)
Nyt paluu arkeen mielessä VuodenReissu 2011!
- Leo
26.8.10
Fly bench
Jep, monelle varmaan jo tuttu, mutta laitetaan nyt silti. Eli tuollainen hakuhomma, mistä voi hakea perhoja ja sidontaohjeita. Ihan kätevän oloinen, kun nopeasti koitin jotain perusperhoja etsiä. Siis:
Flyfisherman.com/fly-bench
Flyfisherman.com/fly-bench
23.8.10
Rengaskalaa Säläisjärvellä
Tämä kalastuskesä on ollut itsellä todella säälittävä! Kauden kalastusreissut voi laskea helposti yhdenkäden sormin. Toisaalta kesä nyt on ollutkin niin lämmin että kalastus ei ole ollut varmaankaan parhaimmillaan (yritän lohduttaa itteeni).
Kun vihdoin ja viimein aistin sauman lähteä perhoa heittämään päätin käyttää sen hyväksi. Jyri oli tietysti heti mukana messissä ja enää puuttui kalapaikka. Jyri ehdotti rengas-kalaan Sällille, ja kun en kertaakaan ollut vielä koittanut kelluntarengasta, pidin tätä hyvänä ideana. Tilaamalla kelluntarengas ei olisi ehtinyt torstaiksi, joten otin lainaan Karin renkaan, joka joutui jäämään pois tältä reissulta työelämällisistä syistä. Torstai aamuna Jyri kurvasi pihaan, kamat autoon ja nokka kohti Jurvaa.
Reilu tunninpäästä olimmekin jo laittamassa kamoja kasaan ja pian sainkin ensimmäisen perskosketuksen renkaaseen. Ja ei kun menoksi. Aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta ja vesi oli todella lämmintä! Perunat ja keitto juurekset vaan sekaan, hieman kermaa ja avot! - lohikeitto valmis! Olosuhteiden mukaan suuria saalisodotuksia ei siis ollut. Kirjolohia näytti hyppivän sielätäälä mutta perhot eivät kelvanneet. Ahvenia oli toisaalta välillä melkein riesaksi asti. Makkaratauolla joku kumpparimies veti vieressä kirreä ottiongella. Kun oli viimeiset tunnit käsillä, käytimme epätoivoissamme viimeisen oljenkorren ja siiman päähän sidottiin PinkkiLiitsi. Kas kummaa, tämä toimi ja haavimme molemmat lähes peräkanaa kirret. Veden lämpötilan huomioon ottaen kaverit antoivat ihan hyvän vastuksen.
Kelluntarengas oli todella näppärä tällaisella järvellä, ellei jopa ehdoton. Sillä sai koluttua jokaisen nurkan kunhan jaksoi polkea vettä. Tuulenpuuskilla oli vain taipumus kääntää rengasta ja etenkin kovassa vastatuuleen polskiessa sai todella tehdä työtä sen eteen että pysyi liikkeessä.
Ihan mukava reissu kaikenkaikkiaan ja nyt löytyy kyllä rengas ehdottomasti ostoslistalta. Päivän kokemuksen mukaan vielä hankintalistaan pehmeämmät räpylät (Mareksen sukellukseen ostetut räpylät vähän liian jäykät tähän hommaan, rikkoo nilkat) ja jokin suoja kahluuhousujen sukille, etteivät räpylät ja hiekka kuluta sukkia puhki.
-Leo
Kvarken International Pike Flyfishing Tournament
Jepulis jee! Nyt olis kevään haukikisoista elävää kuvaa saatavilla:
Kvarken International Pike Flyfishing Tournament at Merikarvia, Finland from Jyri Kivioja on Vimeo.
19.7.10
Valmista kalakeittoa
Alkaa Etelä- ja Keski-Suomessa pintavesien lämpötilat huidella jo reippaasti yli 20 asteen, jotenka nyt kannattaa kyllä miettiä kahteen kertaan, lähteekö koskelle kalaan. Jos pahimmillaan lohikaloja on löytynyt kuolleena jo pelkästään lämpimän veden seuraksena, niin on aika helppo laskea, millä todennäköisyydellä vapautettu kala selviää väsytyksen jälkeen.
Jos kuitenkin kalaan on liian kova hiuko, kannattaa tsekkailla esim. siian järvikalastusta (tsekkaa Kangasjärvi Isojoella) tai vaikka ahvenen ongintaa.
Tässä vähän linkkiä, mistä noita pintavesien lämpötiloja pääsee tsekkailemaan:
Pintavesien lämpötilat - Ympäristökeskus
Jos kuitenkin kalaan on liian kova hiuko, kannattaa tsekkailla esim. siian järvikalastusta (tsekkaa Kangasjärvi Isojoella) tai vaikka ahvenen ongintaa.
Tässä vähän linkkiä, mistä noita pintavesien lämpötiloja pääsee tsekkailemaan:
Pintavesien lämpötilat - Ympäristökeskus
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
UUSILLE SIVUILLEMME TÄÄLTÄ:
www.kalassa.net/ruoto
