Nääs-nääs Ammarnääs!

16.9.10

Nääs-nääs Ammarnääs!

16.9.10 | Lähettänyt Leo

Vihdoin!

Koko kesän odotettu VuodenReissu 2010 sai alkunsa lauantaina 04.09. kun auton kone starttasi aamuyöstä Vaasassa. Kokkolassa vaihdettiin autoa ja suunta kohti pohjoista. Kohteena oli tänä vuonna Ruotsin Ammarnäs. Odotukset oli luonnollisesti paisutettu taivaisiin. 10 kg nieriät ja suurtaimenet painoivat pahasti takaraivossa. Itsellä reissun tavoitteena oli nähdä ensimmäinen rautuni sekä saada taimen- ja harrienkat rikki. Monet unelmat tulisivat vielä murskaantumaan pahasti. Reittivalintana oli Vaasa-Tornio-Ammarnäs. Yksi vaihtoehto olisi ollut RG Linellä lahden yli, mutta eipä siinä aikaa säästäisi ragikaalisti, eikä varsinkaan lompakkoa! Reilu 800 kilsaa taittui aika mukavasti ja noin 12 tunnin päästä olimmekin jo perillä. Matkalla hiljalleen kasvavat vuorimaisemat antoivat vihjeitä kohteen lähestymisestä.

Mökille oli erittäin helppo löytää sähköpostissa tulleiden ohjeiden perusteella. Onhan Ammarnässissä kaikkiaan kolme tietä ja pari risteystä. Mökki oli aikalailla pelipaikoilla ja erittäin mukava yllätys. Pöydällä meidät toivotti tervetulleiksi kortti ja pussillinen tuoretta paikallista rieskaa. Ensimmäinen ilta meni maisemia ihmetellessä ja odotuskuplan paisuttamista seuraavalle päivälle. Muutama kalja ja naama tyynyyn!

Aamu näytti ikkunasta aika samanlaiselta kuin tulopäiväkin, pilvistä mutta tuuletonta. Tämähän sopi mainiosti. Kävimme jo edellisenä iltana hakemassa yleisluvan (public license) alueelle. Tämä kattoi aika laajasti vettä Ammarnäsin alueella. Meitä kiinnosti lähinnä Vindelån ja Tjulån. Hirven metsästys typisti hieman kalastusaluetta jokien yläpäästä. Lisäksi Sjöforsen on tässävaiheessa jo ”erikoisaluetta” johon toivoimme saavamme luvat myöhemmin. Ensimmäisen kalastus päivän ajattelimme käyttää harjusten tykittämiseen. Mukaan siis kevyemmät setit ja suunta Tjulån –joelle, joka on brändätty suurharjus joeksi. Kun saavuimme rantaan ensimmäinen ajatus päässä oli, että missä on kaikki vesi!?! Joki oli aivan kuiva! Kalastimme jokea pitkästi alaspäin, mutta se näytti kaikki samalta. Ensimmäinen päivä meni kuivaa joenpenkkaa tarpoessa ylös-alas. Ei kalan kalaa! Meitä varoitettiin matalasta vedestä, mutta ei me nyt ihan tätä odotettu.. Pettymys nro 1..

Nojoo, vielä jaksettiin pysyä positiivisena ja usko siirrettiin toiselle joelle, Vindelåniin. Tämä oli taas ”tunnettu” paikallisesta taimenesta. ”A LOT of small brown trout” –sanoin luvanmyyjä ja haroi käsillään 30-50cm väliä. Nojoo, jospa nyt kokeiltaisiin tätä! Seuraavana päivä varattiin siis Vindelånin haravointiin. Vesi oli täälläkin todella matalalla ja todella kirkasta. Lisäksi aurinko porotti nyt kirkkaalta taivaalta ja päivällä lämpöä oli n.17 astetta. Pommitettiin koko päivä jokea ylhäältä alas, havaitsematta yhtäkään edes lähellä mitallista olevaa kalaa. Saimme tosin runsaasti 20-30 taimenen penikoita. Tosiaan ”Small brownies”!

”Missä kalat? Mitä tehdään väärin?!” Aloimme jo käymään epätoivoisiksi ja luonnonlakien analysointi alkoi muuttumaan salaliittoteorioiden pohtimiseksi. Ollaan me nyt ennenkin kirkkaissa vesissä kalastettu, että ei se nyt sitäkään voi olla! Koitimme kontata ja raahautua rantaan, mutta ei! Kyllä kalat nyt yleensä jotain pientä vihiä itsestään antavat, mutta nyt joet näyttivät olevan aivan tyhjänä. Meillä oli kuitenkin yksi valttikortti johon oli paljon odotuksia laitettu likoon – Sjöforsen. Tämä 12km (?) alue on tunnettu suurtaimenistaan mutta näin syksyllä tosiaan kokonaisuudessaan ”erikoisaluetta” jonne päästettiin vain 12 jannua/päivä. Oli virheellistä meidän osalta olettaa että lupia olisi vielä jäljellä pelkästään kylän ja mökkien tyhjyydestä johtuen. Tietysti paikka oli bookattu täyteen rauhoitukseen asti ja jälleen yksi pettymyksen sulka hattuun.

Noh, illalla kumottiin taas muutama idea kurkusta ja seuraavana päivänä päätettiin palata Tjulånille, mutta tällä kertaa menisimme aivan alaosille. Täällä vettä näytti olevan ja odotukset alkoivat pikkuhiljaa kipuamaan takaisin. Puolen päivän tyhjän heittämisen jälkeen olivat odotukset jälleen karvan varassa kunnes huomasimme harjuksia sillan yläpuolella olevassa montussa. Kalat näkyivät aivan selkeästi ja pystyimme laskemaan reilu 15 harjusta jotka olivat välillä 30-50cm. Voi sanoa että sillalla vallitsi 5 min hiljaisuus kun tuijoteltiin suut montulla alaspäin. Nämä kalat olivat niin häiriintyneitä etteivät ottaneet enää mihinkään mutta toiveet kalasta nousivat taas!! Jätimme tämän montun rauhaan ja suuntasimme jokea ylöspäin. Taaskin saalis uupui kun ronklasimme jokea alaspäin, puolet rasioiden ”harjus”perhoista oli uitettu ilman tulosta. Lähdimme tarpomaan jokea alaspäin lounaan toiveessa kunnes jyssellä napsahti selässä jotain suonia poikki ja jouduimme pysähtymään kun se jäi kitumaan joen penkalle. Samassa kuului joesta ”plomps” –se ääni mitä ollaan etsitty koko alkuviikko. Pinturi töihin ja samantien oli tuhti harjus kiinni. Lounaat myöhemmälle ja pinturia veteen! Onnistuimme saamaan reilun puolentunnin sisään kuus nättiä harjusta samoilta jalansijoilta mitoiltaan 35-40+ cm. Näitä olisi voinut vedellä samasta paikasta niin paljon kuin olisi vaan halunnut. Maha kurnui kuitenkin siihen malliin että oli pakko mennä syömään. Peli oli kuitenkin nyt auki ja pallit pois padasta vihdoin! Kalamiehillä oli hymy herkässä. Illalla menimme samaa jokea alaspäin ja iltahämärissä onnistuimme rantauttamaan muutamia samaa kaliiberia olevia pinturiharreja. Jokunen isompikin rohmu kävi välillä sekoittamassa joen pintaa mutta ne olivat meitä fiksumpia.

Seuraavina päivinä keskityttiin molempien jokien alaosien tutkimiseen ja kyllä niitä samoja harjuksia sieltä nousi. Isoimmalla mittaa 45cm. Ei mitään jättiläisiä mutta omakohtaset ennätykset sai kyllä rikki parikertaa.

Kun oli paripäivää kalastusta jäljellä päätimme vielä tsekkaamaan ihan Vindelånin kalastusalueen yläreunaa, miltä siellä näyttää. Yllätykseksemme vettä oli täällä paljon enemmän kuin alempana. Törmäsimme heti kolmeen kalastajaan jotka kertoivat että olivat saaneet paripäivää sitten yhden mittakalan ja tänään karkuuttivat yhden. Hmmm….nojoo.. oltaisiinko me nyt sitten pelipaikoilla?! Noh, eihän sitä isompaa taimenta täältäkään päivässä ehditty löytämään vaikka pimeeseen asti viskottiinkin. Päivän pallit padassa, muutamaa pientä pinturitaimenta lukuunottamatta.

Viimesenä päivänä päätimme käydä explooraamassa eräs järvi jonka kyltit me nähtiin sattumalta parkkipaikalla. Kartalla tätä järveä ei näkynyt mutta kyltissä oli selkeästi kalankuva ja 3km metsään päin. Noh, sinne siis. 3km oli melkein kokoajan ylämäkeä ja hiki meinasi olla herkässä. Järvi löytyi kuin löytyikin ja osoittautui kivirantaiseksi, mutapohjaiseksi ja melko syväksi järveksi. Kuten myöhemmin saimme huomata se oli myös laajempi kuin odotimme. Vastaranta osoittautuikin saareksi jne.. Suurin osa ajasta meni siis tarpomiseen ja kivillä hyppimiseen eikä montaa heittoa saatu aikaiseksi. Päivän kohokohtana kuitenkin täytyy mainita se kun löysimme pienen puron luikertelevan pitkin suota jossa näimme 35-50 cm taimenia noin 20cm vedessä. Näille oli aika turha tarjota mitään, kun olimme jo mokanneet koko homman rymistellessä purolle heti alkuun. Tarkoitus oli vain oikaista suon halki emmekä osanneet odottaa kaloja noin pienessä lirussa. Kutumielelläkin taisivat jo olla. Oli kuitenkin mukava seurailla sivusta.

Reissu olisi nyt niin kuin ohi. Maisemat olivat tyrmääviä ja pienen kylän väki oli luonnollisesti mukavaa ja lämmintä. Kalojen osalta jäi fiilis vähän kylmäksi, mutta näin käy joskus. Kiitos ja kumarrus myös mökin omistajalle ja sen kätyrille!