27.10.10
Ruoto blogi siirtyi Kalassa.net:in alle.
Arvoisat lukijat ja katselijat!
Ruoto blogi hyppäs Kalassa.net:in alle. Uudet jutut ja päivitykset kannattaa siis tästä eteenpäin käydä kattomassa sieltä. Vanhat blogimerkinnät onnistui siirtämään uuteen kotiin näppärästi, joten niitäkin voi lueskella siellä. Alusta vaihtui Bloggerista WordPressiin. Syynä muuttoon oli Ruodon kehittäminen kohti määränpäätä "X"...joka ehkä tulevaisuudessa selviää meillekin..
Ruodon uusi osoite siis: www.kalassa.net/ruoto
Ruodon uusi osoite siis: www.kalassa.net/ruoto
Kiitoksia Blogger, ja näkemiin!
16.9.10
Nääs-nääs Ammarnääs!
Vihdoin!
Koko kesän odotettu VuodenReissu 2010 sai alkunsa lauantaina 04.09. kun auton kone starttasi aamuyöstä Vaasassa. Kokkolassa vaihdettiin autoa ja suunta kohti pohjoista. Kohteena oli tänä vuonna Ruotsin Ammarnäs. Odotukset oli luonnollisesti paisutettu taivaisiin. 10 kg nieriät ja suurtaimenet painoivat pahasti takaraivossa. Itsellä reissun tavoitteena oli nähdä ensimmäinen rautuni sekä saada taimen- ja harrienkat rikki. Monet unelmat tulisivat vielä murskaantumaan pahasti. Reittivalintana oli Vaasa-Tornio-Ammarnäs. Yksi vaihtoehto olisi ollut RG Linellä lahden yli, mutta eipä siinä aikaa säästäisi ragikaalisti, eikä varsinkaan lompakkoa! Reilu 800 kilsaa taittui aika mukavasti ja noin 12 tunnin päästä olimmekin jo perillä. Matkalla hiljalleen kasvavat vuorimaisemat antoivat vihjeitä kohteen lähestymisestä.
Mökille oli erittäin helppo löytää sähköpostissa tulleiden ohjeiden perusteella. Onhan Ammarnässissä kaikkiaan kolme tietä ja pari risteystä. Mökki oli aikalailla pelipaikoilla ja erittäin mukava yllätys. Pöydällä meidät toivotti tervetulleiksi kortti ja pussillinen tuoretta paikallista rieskaa. Ensimmäinen ilta meni maisemia ihmetellessä ja odotuskuplan paisuttamista seuraavalle päivälle. Muutama kalja ja naama tyynyyn!
Aamu näytti ikkunasta aika samanlaiselta kuin tulopäiväkin, pilvistä mutta tuuletonta. Tämähän sopi mainiosti. Kävimme jo edellisenä iltana hakemassa yleisluvan (public license) alueelle. Tämä kattoi aika laajasti vettä Ammarnäsin alueella. Meitä kiinnosti lähinnä Vindelån ja Tjulån. Hirven metsästys typisti hieman kalastusaluetta jokien yläpäästä. Lisäksi Sjöforsen on tässävaiheessa jo ”erikoisaluetta” johon toivoimme saavamme luvat myöhemmin. Ensimmäisen kalastus päivän ajattelimme käyttää harjusten tykittämiseen. Mukaan siis kevyemmät setit ja suunta Tjulån –joelle, joka on brändätty suurharjus joeksi. Kun saavuimme rantaan ensimmäinen ajatus päässä oli, että missä on kaikki vesi!?! Joki oli aivan kuiva! Kalastimme jokea pitkästi alaspäin, mutta se näytti kaikki samalta. Ensimmäinen päivä meni kuivaa joenpenkkaa tarpoessa ylös-alas. Ei kalan kalaa! Meitä varoitettiin matalasta vedestä, mutta ei me nyt ihan tätä odotettu.. Pettymys nro 1..
Nojoo, vielä jaksettiin pysyä positiivisena ja usko siirrettiin toiselle joelle, Vindelåniin. Tämä oli taas ”tunnettu” paikallisesta taimenesta. ”A LOT of small brown trout” –sanoin luvanmyyjä ja haroi käsillään 30-50cm väliä. Nojoo, jospa nyt kokeiltaisiin tätä! Seuraavana päivä varattiin siis Vindelånin haravointiin. Vesi oli täälläkin todella matalalla ja todella kirkasta. Lisäksi aurinko porotti nyt kirkkaalta taivaalta ja päivällä lämpöä oli n.17 astetta. Pommitettiin koko päivä jokea ylhäältä alas, havaitsematta yhtäkään edes lähellä mitallista olevaa kalaa. Saimme tosin runsaasti 20-30 taimenen penikoita. Tosiaan ”Small brownies”!
”Missä kalat? Mitä tehdään väärin?!” Aloimme jo käymään epätoivoisiksi ja luonnonlakien analysointi alkoi muuttumaan salaliittoteorioiden pohtimiseksi. Ollaan me nyt ennenkin kirkkaissa vesissä kalastettu, että ei se nyt sitäkään voi olla! Koitimme kontata ja raahautua rantaan, mutta ei! Kyllä kalat nyt yleensä jotain pientä vihiä itsestään antavat, mutta nyt joet näyttivät olevan aivan tyhjänä. Meillä oli kuitenkin yksi valttikortti johon oli paljon odotuksia laitettu likoon – Sjöforsen. Tämä 12km (?) alue on tunnettu suurtaimenistaan mutta näin syksyllä tosiaan kokonaisuudessaan ”erikoisaluetta” jonne päästettiin vain 12 jannua/päivä. Oli virheellistä meidän osalta olettaa että lupia olisi vielä jäljellä pelkästään kylän ja mökkien tyhjyydestä johtuen. Tietysti paikka oli bookattu täyteen rauhoitukseen asti ja jälleen yksi pettymyksen sulka hattuun.
Noh, illalla kumottiin taas muutama idea kurkusta ja seuraavana päivänä päätettiin palata Tjulånille, mutta tällä kertaa menisimme aivan alaosille. Täällä vettä näytti olevan ja odotukset alkoivat pikkuhiljaa kipuamaan takaisin. Puolen päivän tyhjän heittämisen jälkeen olivat odotukset jälleen karvan varassa kunnes huomasimme harjuksia sillan yläpuolella olevassa montussa. Kalat näkyivät aivan selkeästi ja pystyimme laskemaan reilu 15 harjusta jotka olivat välillä 30-50cm. Voi sanoa että sillalla vallitsi 5 min hiljaisuus kun tuijoteltiin suut montulla alaspäin. Nämä kalat olivat niin häiriintyneitä etteivät ottaneet enää mihinkään mutta toiveet kalasta nousivat taas!! Jätimme tämän montun rauhaan ja suuntasimme jokea ylöspäin. Taaskin saalis uupui kun ronklasimme jokea alaspäin, puolet rasioiden ”harjus”perhoista oli uitettu ilman tulosta. Lähdimme tarpomaan jokea alaspäin lounaan toiveessa kunnes jyssellä napsahti selässä jotain suonia poikki ja jouduimme pysähtymään kun se jäi kitumaan joen penkalle. Samassa kuului joesta ”plomps” –se ääni mitä ollaan etsitty koko alkuviikko. Pinturi töihin ja samantien oli tuhti harjus kiinni. Lounaat myöhemmälle ja pinturia veteen! Onnistuimme saamaan reilun puolentunnin sisään kuus nättiä harjusta samoilta jalansijoilta mitoiltaan 35-40+ cm. Näitä olisi voinut vedellä samasta paikasta niin paljon kuin olisi vaan halunnut. Maha kurnui kuitenkin siihen malliin että oli pakko mennä syömään. Peli oli kuitenkin nyt auki ja pallit pois padasta vihdoin! Kalamiehillä oli hymy herkässä. Illalla menimme samaa jokea alaspäin ja iltahämärissä onnistuimme rantauttamaan muutamia samaa kaliiberia olevia pinturiharreja. Jokunen isompikin rohmu kävi välillä sekoittamassa joen pintaa mutta ne olivat meitä fiksumpia.
Seuraavina päivinä keskityttiin molempien jokien alaosien tutkimiseen ja kyllä niitä samoja harjuksia sieltä nousi. Isoimmalla mittaa 45cm. Ei mitään jättiläisiä mutta omakohtaset ennätykset sai kyllä rikki parikertaa.
Kun oli paripäivää kalastusta jäljellä päätimme vielä tsekkaamaan ihan Vindelånin kalastusalueen yläreunaa, miltä siellä näyttää. Yllätykseksemme vettä oli täällä paljon enemmän kuin alempana. Törmäsimme heti kolmeen kalastajaan jotka kertoivat että olivat saaneet paripäivää sitten yhden mittakalan ja tänään karkuuttivat yhden. Hmmm….nojoo.. oltaisiinko me nyt sitten pelipaikoilla?! Noh, eihän sitä isompaa taimenta täältäkään päivässä ehditty löytämään vaikka pimeeseen asti viskottiinkin. Päivän pallit padassa, muutamaa pientä pinturitaimenta lukuunottamatta.
Viimesenä päivänä päätimme käydä explooraamassa eräs järvi jonka kyltit me nähtiin sattumalta parkkipaikalla. Kartalla tätä järveä ei näkynyt mutta kyltissä oli selkeästi kalankuva ja 3km metsään päin. Noh, sinne siis. 3km oli melkein kokoajan ylämäkeä ja hiki meinasi olla herkässä. Järvi löytyi kuin löytyikin ja osoittautui kivirantaiseksi, mutapohjaiseksi ja melko syväksi järveksi. Kuten myöhemmin saimme huomata se oli myös laajempi kuin odotimme. Vastaranta osoittautuikin saareksi jne.. Suurin osa ajasta meni siis tarpomiseen ja kivillä hyppimiseen eikä montaa heittoa saatu aikaiseksi. Päivän kohokohtana kuitenkin täytyy mainita se kun löysimme pienen puron luikertelevan pitkin suota jossa näimme 35-50 cm taimenia noin 20cm vedessä. Näille oli aika turha tarjota mitään, kun olimme jo mokanneet koko homman rymistellessä purolle heti alkuun. Tarkoitus oli vain oikaista suon halki emmekä osanneet odottaa kaloja noin pienessä lirussa. Kutumielelläkin taisivat jo olla. Oli kuitenkin mukava seurailla sivusta.
Reissu olisi nyt niin kuin ohi. Maisemat olivat tyrmääviä ja pienen kylän väki oli luonnollisesti mukavaa ja lämmintä. Kalojen osalta jäi fiilis vähän kylmäksi, mutta näin käy joskus. Kiitos ja kumarrus myös mökin omistajalle ja sen kätyrille!
Ammarnäs: www.ammarnasfishing.com/index_en.htm
Reissulla siimoja ruoskimassa Leo ja Jyri (ottanut suurimman osan kuvista)
Nyt paluu arkeen mielessä VuodenReissu 2011!
- Leo
26.8.10
Fly bench
Jep, monelle varmaan jo tuttu, mutta laitetaan nyt silti. Eli tuollainen hakuhomma, mistä voi hakea perhoja ja sidontaohjeita. Ihan kätevän oloinen, kun nopeasti koitin jotain perusperhoja etsiä. Siis:
Flyfisherman.com/fly-bench
Flyfisherman.com/fly-bench
23.8.10
Rengaskalaa Säläisjärvellä
Tämä kalastuskesä on ollut itsellä todella säälittävä! Kauden kalastusreissut voi laskea helposti yhdenkäden sormin. Toisaalta kesä nyt on ollutkin niin lämmin että kalastus ei ole ollut varmaankaan parhaimmillaan (yritän lohduttaa itteeni).
Kun vihdoin ja viimein aistin sauman lähteä perhoa heittämään päätin käyttää sen hyväksi. Jyri oli tietysti heti mukana messissä ja enää puuttui kalapaikka. Jyri ehdotti rengas-kalaan Sällille, ja kun en kertaakaan ollut vielä koittanut kelluntarengasta, pidin tätä hyvänä ideana. Tilaamalla kelluntarengas ei olisi ehtinyt torstaiksi, joten otin lainaan Karin renkaan, joka joutui jäämään pois tältä reissulta työelämällisistä syistä. Torstai aamuna Jyri kurvasi pihaan, kamat autoon ja nokka kohti Jurvaa.
Reilu tunninpäästä olimmekin jo laittamassa kamoja kasaan ja pian sainkin ensimmäisen perskosketuksen renkaaseen. Ja ei kun menoksi. Aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta ja vesi oli todella lämmintä! Perunat ja keitto juurekset vaan sekaan, hieman kermaa ja avot! - lohikeitto valmis! Olosuhteiden mukaan suuria saalisodotuksia ei siis ollut. Kirjolohia näytti hyppivän sielätäälä mutta perhot eivät kelvanneet. Ahvenia oli toisaalta välillä melkein riesaksi asti. Makkaratauolla joku kumpparimies veti vieressä kirreä ottiongella. Kun oli viimeiset tunnit käsillä, käytimme epätoivoissamme viimeisen oljenkorren ja siiman päähän sidottiin PinkkiLiitsi. Kas kummaa, tämä toimi ja haavimme molemmat lähes peräkanaa kirret. Veden lämpötilan huomioon ottaen kaverit antoivat ihan hyvän vastuksen.
Kelluntarengas oli todella näppärä tällaisella järvellä, ellei jopa ehdoton. Sillä sai koluttua jokaisen nurkan kunhan jaksoi polkea vettä. Tuulenpuuskilla oli vain taipumus kääntää rengasta ja etenkin kovassa vastatuuleen polskiessa sai todella tehdä työtä sen eteen että pysyi liikkeessä.
Ihan mukava reissu kaikenkaikkiaan ja nyt löytyy kyllä rengas ehdottomasti ostoslistalta. Päivän kokemuksen mukaan vielä hankintalistaan pehmeämmät räpylät (Mareksen sukellukseen ostetut räpylät vähän liian jäykät tähän hommaan, rikkoo nilkat) ja jokin suoja kahluuhousujen sukille, etteivät räpylät ja hiekka kuluta sukkia puhki.
-Leo
Kvarken International Pike Flyfishing Tournament
Jepulis jee! Nyt olis kevään haukikisoista elävää kuvaa saatavilla:
Kvarken International Pike Flyfishing Tournament at Merikarvia, Finland from Jyri Kivioja on Vimeo.
19.7.10
Valmista kalakeittoa
Alkaa Etelä- ja Keski-Suomessa pintavesien lämpötilat huidella jo reippaasti yli 20 asteen, jotenka nyt kannattaa kyllä miettiä kahteen kertaan, lähteekö koskelle kalaan. Jos pahimmillaan lohikaloja on löytynyt kuolleena jo pelkästään lämpimän veden seuraksena, niin on aika helppo laskea, millä todennäköisyydellä vapautettu kala selviää väsytyksen jälkeen.
Jos kuitenkin kalaan on liian kova hiuko, kannattaa tsekkailla esim. siian järvikalastusta (tsekkaa Kangasjärvi Isojoella) tai vaikka ahvenen ongintaa.
Tässä vähän linkkiä, mistä noita pintavesien lämpötiloja pääsee tsekkailemaan:
Pintavesien lämpötilat - Ympäristökeskus
Jos kuitenkin kalaan on liian kova hiuko, kannattaa tsekkailla esim. siian järvikalastusta (tsekkaa Kangasjärvi Isojoella) tai vaikka ahvenen ongintaa.
Tässä vähän linkkiä, mistä noita pintavesien lämpötiloja pääsee tsekkailemaan:
Pintavesien lämpötilat - Ympäristökeskus
14.7.10
Fishspotting at Lapland
Noniin. Nyt on reissusta kotiuduttu ja peseydytty. Tosin rinkka odottaa vielä purkamistaan.
Jos joku tätä blogia sattuu seuraamaan, niin ehkä huomasi aiemmat raportit matkalta. Kännykällä tuo bloggaaminen on vaan niin nälkäistä hommaa, etten tuon aktiivisemmin sitä jaksanut harrastaa. Ensi reissulla ehkä sitten.
Anyways. Matkaan siis lähdettiin keskiviikko iltana, kun Kari kurvasi pihaan uudenkarhealla Avensiksellaan, (joka suoriutui myös hyvin maastoauton hommista.)Täältä Kokkolasta siis jatkoimme matkaa Oulun rautatieasemalla, josta HelsinginJocke hyppäsi kyytiin. Kari ajoi urhoollisesti koko matkan ja Saariselällä olimme noin 7 aikaan aamulla. Vielä parin tunnin ajomatka, jonka jälkeen vielä pieni pikataival kävellen ja olimme perillä. Leiri pystyyn, ruokaa naamaan ja unta palloon. Neljän tunnin päästä herätys, taas ruokaa naamaan ja kalaan! Tästä eteenpäin ei sitten paljon kelloa katseltu, vaan nälkä ja väsymys rytmittivät elämää. Kunnon irtautuminen arjesta!
Ei paskemmat maisemat leiripaikalta joelle.
Paikkahan on siitä erikoinen Suomessa, että homma on pääasiassa näkyvän kalan kalastusta. Tähystäjän ja kalastajan yhteispelillä meininki oli kuin leffoissa! Jokea reunustavat korkeat hiekkatörmät, joiden päältä näkee joen pohjan lähes kokonaan. Aluksi kaloja on vaikea erottaa hyvän suojavärityksensä ansiosta, mutta kun kala liikahtaa, on sitä helppo alkaa seurailemaan. Tähystäjä ei vaan saa hetkeksikään irrottaa katsettaan kalasta, silloin se nimittäin taas häviää kivien joukkoon.
Harjuksia tuli oikein mukavasti, ei tosin mitään kovin isoja, keskikoko about 35-40cm, ja oli siinä muutama 40 cm paremmallakin puolella. Eli ihan kelpo kaloja. Taimenia sain kokonaiset 2 kpl, about 30cm kumpainenkin. Vaikka alamittaisia olivatkin, niin voimaa pienistä piruista löytyi kuin isommastakin kylästä.
Taimen n. 30cm.
Kartsalla kala kiinni.
Jocken pyydystämä pikkuharri.
Yksittäisiä isoja taimenia näkyi siellä täällä, mutta eniten sydämen tykytyksiä tarjosi eräässä suvannossa pyörinyt parvi koostuen viidestä tai kuudesta noin 4-5 kg kalasta! Huh.
Kalat siis näyttäytyivät vain lyhyen ajan ennen kuin painelivat pois näköetäisyydeltä ja perhon heittäminen niille oli kaikkea muuta kuin helppoa. Takaheitolle tilaa oli noin metri x metri -kokoinen reikä pusikossa ja kalat juuri ja juuri heittoetäisyydellä. Alaheitto tai rullaus ei tullut kysymykseen, koska kalat ovat kirkkaassa ja hitaasti virtaavassa vedessä uskomattoman arkoja. Siiman lätinähän olisi säikyttänyt otukset tiehensä heti alkuunsa. Yrittänyttä ei laiteta. Sain kuin sainkin muutaman heiton hyvin onnistumaan ja perhon kalojen näköpiiriin. Itse en tuosta heittopaikasta kaloja nähnyt, mutta matkassa mukana ollut Jocke ja Kari hoitivat tähystyksen. Ja jumalauta että sydän löi kovaa kun pojat yhteen ääneen: "Nyt yksi kääntyi perään, nousee, NOUSEE! ...eeeeiih" ...kala lopulta aina hylkäsi perhon. Näin kävi siis muutaman kerran ennen kuin parvi hävisi näkyvistä.
Se on uskomatonta, miten arkoja ja valikoivia nuo isot taimenet tuolla ovat. Kaiken kokoisia, värisiä ja muotoisia perhoja yritettiin tarjota, mutta tuloksetta. Nuo kalat muutenkin tuolla käyttäytyvät oudosti, pyörivät vain tietyllä alueella, eivätkä suoranaisesti ruokaile, vaan harhailevat vain edes takaisin. Voisiko yksi syy olla keskikesän yöttömät yöt, jolloin aurinko ei laske ja päivänvaloa riittää ympäri vuorokauden? Kalat kuitenkin rytmittävät elämäänsä hyvin pitkälle valon määrän mukaan, joten tuo voisi olla yksi syy kalojen outoon käyttäytymiseen. Arvailuja tosin vain tämäkin. Luultavasti emme vain osaa.
Luota tähystäjään.
Vaikka nuo suuret taimenet jäivätkin saamatta, reissu oli erittäin onnistunut. Säät vaihtelivat aina helteestä rankkasateeseen, mikä aiheutti jonkin verran veden korkeuden vaihtelua. Hyttyset tietysti hoitivat hommansa hyvin.
Välillä piti pysähtyä kuuntelemaan hiljaisuutta.
Jos joku tätä blogia sattuu seuraamaan, niin ehkä huomasi aiemmat raportit matkalta. Kännykällä tuo bloggaaminen on vaan niin nälkäistä hommaa, etten tuon aktiivisemmin sitä jaksanut harrastaa. Ensi reissulla ehkä sitten.
Anyways. Matkaan siis lähdettiin keskiviikko iltana, kun Kari kurvasi pihaan uudenkarhealla Avensiksellaan, (joka suoriutui myös hyvin maastoauton hommista.)Täältä Kokkolasta siis jatkoimme matkaa Oulun rautatieasemalla, josta HelsinginJocke hyppäsi kyytiin. Kari ajoi urhoollisesti koko matkan ja Saariselällä olimme noin 7 aikaan aamulla. Vielä parin tunnin ajomatka, jonka jälkeen vielä pieni pikataival kävellen ja olimme perillä. Leiri pystyyn, ruokaa naamaan ja unta palloon. Neljän tunnin päästä herätys, taas ruokaa naamaan ja kalaan! Tästä eteenpäin ei sitten paljon kelloa katseltu, vaan nälkä ja väsymys rytmittivät elämää. Kunnon irtautuminen arjesta!
Ei paskemmat maisemat leiripaikalta joelle.
Paikkahan on siitä erikoinen Suomessa, että homma on pääasiassa näkyvän kalan kalastusta. Tähystäjän ja kalastajan yhteispelillä meininki oli kuin leffoissa! Jokea reunustavat korkeat hiekkatörmät, joiden päältä näkee joen pohjan lähes kokonaan. Aluksi kaloja on vaikea erottaa hyvän suojavärityksensä ansiosta, mutta kun kala liikahtaa, on sitä helppo alkaa seurailemaan. Tähystäjä ei vaan saa hetkeksikään irrottaa katsettaan kalasta, silloin se nimittäin taas häviää kivien joukkoon.
Harjuksia tuli oikein mukavasti, ei tosin mitään kovin isoja, keskikoko about 35-40cm, ja oli siinä muutama 40 cm paremmallakin puolella. Eli ihan kelpo kaloja. Taimenia sain kokonaiset 2 kpl, about 30cm kumpainenkin. Vaikka alamittaisia olivatkin, niin voimaa pienistä piruista löytyi kuin isommastakin kylästä.
Taimen n. 30cm.
Kartsalla kala kiinni.
Jocken pyydystämä pikkuharri.
Yksittäisiä isoja taimenia näkyi siellä täällä, mutta eniten sydämen tykytyksiä tarjosi eräässä suvannossa pyörinyt parvi koostuen viidestä tai kuudesta noin 4-5 kg kalasta! Huh.
Kalat siis näyttäytyivät vain lyhyen ajan ennen kuin painelivat pois näköetäisyydeltä ja perhon heittäminen niille oli kaikkea muuta kuin helppoa. Takaheitolle tilaa oli noin metri x metri -kokoinen reikä pusikossa ja kalat juuri ja juuri heittoetäisyydellä. Alaheitto tai rullaus ei tullut kysymykseen, koska kalat ovat kirkkaassa ja hitaasti virtaavassa vedessä uskomattoman arkoja. Siiman lätinähän olisi säikyttänyt otukset tiehensä heti alkuunsa. Yrittänyttä ei laiteta. Sain kuin sainkin muutaman heiton hyvin onnistumaan ja perhon kalojen näköpiiriin. Itse en tuosta heittopaikasta kaloja nähnyt, mutta matkassa mukana ollut Jocke ja Kari hoitivat tähystyksen. Ja jumalauta että sydän löi kovaa kun pojat yhteen ääneen: "Nyt yksi kääntyi perään, nousee, NOUSEE! ...eeeeiih" ...kala lopulta aina hylkäsi perhon. Näin kävi siis muutaman kerran ennen kuin parvi hävisi näkyvistä.
Se on uskomatonta, miten arkoja ja valikoivia nuo isot taimenet tuolla ovat. Kaiken kokoisia, värisiä ja muotoisia perhoja yritettiin tarjota, mutta tuloksetta. Nuo kalat muutenkin tuolla käyttäytyvät oudosti, pyörivät vain tietyllä alueella, eivätkä suoranaisesti ruokaile, vaan harhailevat vain edes takaisin. Voisiko yksi syy olla keskikesän yöttömät yöt, jolloin aurinko ei laske ja päivänvaloa riittää ympäri vuorokauden? Kalat kuitenkin rytmittävät elämäänsä hyvin pitkälle valon määrän mukaan, joten tuo voisi olla yksi syy kalojen outoon käyttäytymiseen. Arvailuja tosin vain tämäkin. Luultavasti emme vain osaa.
Luota tähystäjään.
Vaikka nuo suuret taimenet jäivätkin saamatta, reissu oli erittäin onnistunut. Säät vaihtelivat aina helteestä rankkasateeseen, mikä aiheutti jonkin verran veden korkeuden vaihtelua. Hyttyset tietysti hoitivat hommansa hyvin.
Välillä piti pysähtyä kuuntelemaan hiljaisuutta.
8.7.10
Bitches and hoes are back with polaroids!
Yeah. Tonteilla taas. Autolla tultiin jotain tien tapaista niin pitkälle kun kehdattiin ja loppumatka tultiin kävellen. Tavaroi ssa oli kyllä kantamista. Seuraavana ohjelmassa ruokaa ja pari tuntia unta, jonka jälkeen kamat päälle ja kalaan. Lisää raporttia tulee kun on jotain kerrottavaa.
Matka taittuu.
Näin kokeilumielessä laitan fiiliksiä tien päältä. Eli pohjoiseen ollaan menossa. Reissussa mukana Kari ja vierailevana tähtenä Jocke Helsingistä. Tällä hetkellä ollaan jossain Oulu-Rovaniemi välillä. Auringosta ei oikein ota selvää nouseeko vai laskeeko se. No joka tapauksessa upean näköistä.
Näillä mennään.
Huomenna koittaa taas se kauan odotettu päivä, jolloin auton nokka käännetään kohti pohjoista. Kohteena siis Urho Kekkosen kansallispuisto ja sen kristallin kirkkaat vedet sekä hopeakylkiset taimenet! Olemme reissussa 5 päivää, joista 3 täyttä kalastuspäivää/yötä...tosin ajankohta ei ole paras mahdollinen, sillä taimenet aloittavat nousunsa jokeen lähes päivälleen heinäkuun puolivälissä. Olemme siis hieman etuajassa, mutta töiden ym hommien vuoksi muuta mahdollisuutta reissun toteutumiselle ei ollut näköpiirissä. Valitettavasti Leo joutuu jättämään reissun töiden takia väliin. No jääpähän meillekkin jotain kaloja...
Valmistautuminen reissuun on jo aloitettu viikkoja sitten. Perhoja on tietysti sidottu suu vaahdossa, kuvausroinaa hankittu lisää mm. kamerareppua, tripodia sekä laajakulmalinssiä. Perhoista näissä maisemissa parhaita tuloksia ovat antaneet suht. isot tummansävyiset nymfit sekä pintaperhoista goddard caddis ja parachute adams. Näillä siis on taas laiva lastattu.
Tässä siis tiistai-aamun fiiliksiä. Raporttia, kuvia ja videomatskua tulee sitten joskus...
Valmistautuminen reissuun on jo aloitettu viikkoja sitten. Perhoja on tietysti sidottu suu vaahdossa, kuvausroinaa hankittu lisää mm. kamerareppua, tripodia sekä laajakulmalinssiä. Perhoista näissä maisemissa parhaita tuloksia ovat antaneet suht. isot tummansävyiset nymfit sekä pintaperhoista goddard caddis ja parachute adams. Näillä siis on taas laiva lastattu.
Tässä siis tiistai-aamun fiiliksiä. Raporttia, kuvia ja videomatskua tulee sitten joskus...
5.7.10
FlyFishingPoint - The POINT for passionate flyfishers
Käykäähän tsekkaamassa ultimaalinen perhokalastussivusto. Hienoja kuvia ja videoita!
5.6.10
28.-29. Hilmolla
Päätettiin jätkien kanssa, että nyt on aika päästä Hilmonkoskelle viettämään pari päivää. Tarkoitus oli lähteä heti töiden jälkeen, ottaa vuorokauden lupa ja ehtiä vielä perjantai-iltana koluamaan joen monttuja. Kuten yleensä, lähtö viivästyi ja perjantai-ilta/yö meni nuotiolla istuskellen ja nautiskellen. Yöpymispaikaksi ja basecampiksi valitsimme jälleen ”alalaavun” (millä nimellä lie kulkevan ihmisten keskuudessa).
Seuraavana aamuna kellot huusivat viiden pintaan makuupussien syövereissä ja siitä tuntia eteenpäin kofeiinin voimin suuntasimme jokea alaspäin. Ensimmäisen tunnin-puolentoista aikana tapahtumia oli vieläkin aamutokkurassa oleville kalamiehille yllättävän paljon. Nelisen karkuutusta + yksi (mahdollinen limatorpedo) katkoi siimat kiven ympärillä pyörimisen jälkeen.
Runsaiden tapahtumien jälkeen olimme tarmoa täynnä ja suuntasimme laavusta ylöspäin. Nämä vedet olivat taas täynnä 20-30cm taimenta ja niitä saikin irrotella striimeristä vähän väliä. Kyllä Jyri onnistui löytämään montusta yhden mittakalankin. Loppupäivä menikin jokea ylos-alas tarpoessa, mutta kaikki tapahtumat sattuivat laavun ja järven välisellä osuudella. Joki tarjosi meille loppupäivästä vielä haaviin asti 44cm istukkaan ja mitallisen luonnonkalan. Päivänsana reissulla oli musta striimeri.
Omalla kohdalla hienointa oli se, että pääsi koittamaan vihdoin ja viimein uutta, perhomessupäivänä Sportiasta ostamaani #5 settiä. Tähän asti olin pärjännyt melkein koko perhokalastusurani, eli noin 7v, jollain Visionin Intro -setillä (130e, Prisma), joten odotukset olivat suuret. Uusi setti koostui Visionin GT Four -vavasta (9kinttune), Loopin Multi -kelasta ja kelalle ostin vielä Visionin Nite –siiman. Olihan se ero edelliseen aika huomattava. Tuntui että heittoihin tuli paljon enemmän tarkkuutta ja siima juoksi renkaissa kuin unelma. Ainut mikä jäi reissun päätteeksi harmittamaan oli kun reissun viimeisellä tunnilla riuhtoessani perhoa kivestä irti, monofiili olikin kietoutunut heittosiiman päässä olevan ”integroidun” loopin ympärille ja repi sen siitä kohtaa ydintä myöten poikki. Noh, täytyy leikkaa se kärki ja heittää siihen sellanen Visionin perus ”irto” looppi. En ollut muutenkaan ihan varma siitä heittosiiman valmiista loopista. Sai siiman kärjen jotenkin jäykäksi.
Kalastusluvat Hilmolle ja muuallekin saa kätevästi netistä osoitteesta: http://lupa.fishing.fi/
Tämä on näköjään joku Kalapaikka.net:in palvelu, joka oli ainakin itselle aivan uusi juttu..
Kireitä!
Seuraavana aamuna kellot huusivat viiden pintaan makuupussien syövereissä ja siitä tuntia eteenpäin kofeiinin voimin suuntasimme jokea alaspäin. Ensimmäisen tunnin-puolentoista aikana tapahtumia oli vieläkin aamutokkurassa oleville kalamiehille yllättävän paljon. Nelisen karkuutusta + yksi (mahdollinen limatorpedo) katkoi siimat kiven ympärillä pyörimisen jälkeen.
Aamusuffet tulilla
Jokea
Runsaiden tapahtumien jälkeen olimme tarmoa täynnä ja suuntasimme laavusta ylöspäin. Nämä vedet olivat taas täynnä 20-30cm taimenta ja niitä saikin irrotella striimeristä vähän väliä. Kyllä Jyri onnistui löytämään montusta yhden mittakalankin. Loppupäivä menikin jokea ylos-alas tarpoessa, mutta kaikki tapahtumat sattuivat laavun ja järven välisellä osuudella. Joki tarjosi meille loppupäivästä vielä haaviin asti 44cm istukkaan ja mitallisen luonnonkalan. Päivänsana reissulla oli musta striimeri.
Hilmon asukki
44cm
Mitallinen luonnonedustus
Omalla kohdalla hienointa oli se, että pääsi koittamaan vihdoin ja viimein uutta, perhomessupäivänä Sportiasta ostamaani #5 settiä. Tähän asti olin pärjännyt melkein koko perhokalastusurani, eli noin 7v, jollain Visionin Intro -setillä (130e, Prisma), joten odotukset olivat suuret. Uusi setti koostui Visionin GT Four -vavasta (9kinttune), Loopin Multi -kelasta ja kelalle ostin vielä Visionin Nite –siiman. Olihan se ero edelliseen aika huomattava. Tuntui että heittoihin tuli paljon enemmän tarkkuutta ja siima juoksi renkaissa kuin unelma. Ainut mikä jäi reissun päätteeksi harmittamaan oli kun reissun viimeisellä tunnilla riuhtoessani perhoa kivestä irti, monofiili olikin kietoutunut heittosiiman päässä olevan ”integroidun” loopin ympärille ja repi sen siitä kohtaa ydintä myöten poikki. Noh, täytyy leikkaa se kärki ja heittää siihen sellanen Visionin perus ”irto” looppi. En ollut muutenkaan ihan varma siitä heittosiiman valmiista loopista. Sai siiman kärjen jotenkin jäykäksi.
Kalastusluvat Hilmolle ja muuallekin saa kätevästi netistä osoitteesta: http://lupa.fishing.fi/
Tämä on näköjään joku Kalapaikka.net:in palvelu, joka oli ainakin itselle aivan uusi juttu..
Saku ihmettelee Loopin rullaa
Kireitä!
20.5.10
Kvarken International Pike fly tournament
Noniin, vihdoin tournamentti on saatu kunnialla päätökseen. Kilpailuhan oli alunperin tarkoitus järjestää Raippaluodossa, jotta alueen hauenkalastus mahdollisuuksia sekä ympäristöä saataisiin nostettua hieman kalastajien tietouteen, mutta olosuhteiden pakosta tapahtuma jouduttiin siirtämään etelämmäs, Merikarvianjoen suistoon.
Kvarken International Pike fly tournament oli siis nelipäiväinen turnaus, jossa huippukalastajat ympäri maailman ottivat mittaa toisistaan. Kisaajia oli Kanadasta, Hollannista, Englannista ja tietenkin Suomesta. Kilpailu käytiin kahden hengen joukkueina ja kalastus tapahtui veneestä käsin.
Kaloja tuli paljon ja monia henkilökohtaisia ennätyksiäkin rikottiin, mutta helppoa homma ei missään nimessä ollut. Hauen kutu oli juuri siinä vaihessa, että vedessä pyöri juuri kuteneita kaloja sekä parhaillaan kutevia. Myös viimeisien kisapäivien kirkas auringonpaiste passivoi kaloja, jolloin niitä jouduttiin tosissaan kaivamaan kaislikoiden kätköistä.
Itse kilpailu kesti maanantaista torstaihin, ja osa porukasta jäi vielä loppuviikoksi mestoille kalastamaan ja kuvaamaan. Itse olin siis paikalla kuskina ja kuvaajana keskiviikosta lauantaihin ja Leo piipahti torstaina auttelemassa. Päivä olikin oikein mukava. Päästiin siinä itsekin hieman kalastamaan ja Leo onnistuikin koukuttamaan mukavan kokoisen roikaleen. Itseasiassa niin mukavan, ettei perukkeen lukot sitä jaksaneet! Myös vedenalaiset kivet tuottivat hieman päänvaivaa ja meinasi se bensakin loppua. Mutta mukavaa oli! Jotain matskua saatiinkiin videolle, josta pitää vielä editoida jonkinlainen kooste.
Joukkueet majoittuivat Eumer Fishing Centerin uusissa tiloissa, eivätkä puitteet enää voisi olla paremmat! Kaikenkaikkiaan turnaus oli erittäin onnistunut, kilpailijat olivat tyytyväisiä järjestelyihin ja viihtyivät. Tarkempaa raporttia, tuloksia ja pönöjä järjestäjän, Simon Grahamin blogista:
Pike fly-fishing articles
19.5.10
Balticpikeflies -kauppa on avattu!
Arvon kollegat ja ystävät jälleen tarkkana!!
Kauan odotettu Balticpikeflies.com on avannut virtuaaliset ovensa! Kaupan ylläpitäjä ja perustaja on myös viime viikolla Merikarvialla pidetyn International Pike Fly Fishing Tournamentin järjestänyt haukiperhovirtuoosi Simon Graham. Vaikka Simon onkin tunnettu erityisesti haukiperhokalastajana, hänen kaupastaan löytyy perhoja ja sidontamatskua tyydyttämään monet tarpeet. Perhoja esimerkiksi löytyy hauenkalastuksen ohelle muun muassa kuhalle ja ahvenelle, ja sidontamateriaalejakin on tarjolla karvoista putkiperhokrääsään. Lisäksi Simon lisäilee sivuille perhosidontaoppaita, jotka myös kannattaa tsekata. Askel-askeleelta opastavien kuvallisten perhosidontaoppaiden avulla opit sitomaan niin hauki-poppereita kuin katkankin.
Kaiken kaikkiaan ehdottomasti tutustumisen arvoinen nettisivu/-kauppa, joka tuo uudenlaista ulottuvuutta tähän, ehkä jo hieman muottiin kangistuneen, perhokalastuksen maailmaan. Noh, käykää katsomassa ja tehkää omat johtopäätökset..!
Simon Graham on tosiaan Suomeen Briteistä muuttanut kaveri, joka pitää päämajaa Vaasan läheisyydessä sijaitsevassa Raippaluodossa. Nettikaupan lisäksi hän pyörittää Baltic Pike Tours -nimeä kantavaa kalastusmatkailuyritystä. Simonista ja kyseisestä yrityksestä enemmän osoitteesta: www.balticpiketours.com
Cheers!
10.5.10
Vedenalaista kuvaa harjuksen väsyttelystä
Tulipahan väännettyä tälläinen pieni maistiainen viime kesänä kuvatuista matskuista. Kommentteja plz!
11.4.10
Vappukrääsän bongailua part 1
Yarr!
Minimanissa oli yritetty hämätä perhohörhöä naamioimalla kimaltavat craft-furit peruukiksi! Käykäähän arvon kollegat hamstraamassa hyllyt tyhjiksi vielä kun ehditte!
Minimanissa oli yritetty hämätä perhohörhöä naamioimalla kimaltavat craft-furit peruukiksi! Käykäähän arvon kollegat hamstraamassa hyllyt tyhjiksi vielä kun ehditte!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
UUSILLE SIVUILLEMME TÄÄLTÄ:
www.kalassa.net/ruoto
