Yarr!

Minimanissa oli yritetty hämätä perhohörhöä naamioimalla kimaltavat craft-furit peruukiksi! Käykäähän arvon kollegat hamstraamassa hyllyt tyhjiksi vielä kun ehditte!

Kun trullit vaelsivat taikametsästä meitä virpomaan, minä pakenin Kituskoskelle Kotalaan. Reilun parintunnin ajon jälkeen olinkin jo perillä ja sain huomata, että toivomani aurinkoinen kevätpäivä jäikin Vaasaan. Parkkipaikalla tihutti vettä ja oli pari astetta lämmintä. Noh, eihän se nyt perhomiestä haittaa.

Katselin hetken sillalta jokea, joka näytti olevan täysin auki ja vesikin oli melko alkukesäisellä korkeudella. Sillan yläpuolella, keskellä virtaa, hohti uudenkarheahko maastopyörä. Ken tunnustaa omakseen hakekoot pois sieltä. Hetken ihmettelyn jälkeen lähdin tarpomaan jokea alaspäin ja huomasin olevani sittenkin hieman liian aikaisessa liikenteessä. Joen rannat olivat jäässä ja se oli monin paikoin lähes mahdoton kalastaa. Muutaman montun onnistuin kuitenkin ronkkimaan, tuloksetta. Alaspäin mentäessä jäät rannoilla paksuntuivat entisestään ja monin paikoin joki virtasi metrin levyisenä miehen korkuisten jäiden välissä.





Alasuvanto (en tiedä onko tälle ihan oma nimikin) näytti olevan heitettävissä ja mitä luultavimmin kalat siellä tällä hetkellä lymyilivätkin. Aluksi vispasin suvannon läpikotaisin tinselillä, ilman mitään merkkejä elämästä. Kun vaihdoin perhoa, parin heiton jälkeen siiman päässä tempoi 48cm taimen. Taimen kelpuutti valkoisen zonker-striimerin, kuparisella kartiopäällä ja pinkillä marabouhäkilällä ”niskassa”. Aikansa temmottua oli kala haavissa ja kausi auki! Ajattelin että nyt riittää, lähden kotia kohtia. Kuitenkin autolle päästyäni selvisi, että lupaa oli mennyt vasta kaksi tuntia. Noh, eihän sitä voinut vielä lähteä! Heittelin sitten vielä jokea lounaan jälkeen 3-4 tuntia tyhjää ja siitä sitten suunta kohti Vaasaa. Aamulla oli kyllä jalat kipeenä kun tuli tarvottua jokea ylös ja alas 8 km syvässä lumessa.




Muita ei joella näkynyt koko päivänä, mutta lumessa kiemurtelivat ainakin kahdet eri kahluukenkäparin jäljet, joten joku siellä oli ennen minuakin käynyt. Niille joita hankikorrit kiinnostavat, näin koko päivänä kokonaisen yhden korrin. Eikä pintakäyntejäkään näkynyt. Tihkusateella oli varmasti tekemistä asian kanssa. Pinturit jäivät siis rasiaan sadetta pitämään.



Kausi siis auki! Wohoo! Tästä se lähtee. Nyt vain odottelemaan uusia reissuja ja kesäisiä säitä!

Kireitä keväälle!