Pasi, 26v*

Kaikki alko siitä kun kaverit painosti ja sitten oli kova kokeilunhalu, olin kuullu että se on siistii. No siitä se kaikki sitte lähti, ekat kamat hommasin 03 kesällä ja sitte jäin koukkuun ihan täysin. Netistä tilasin ison setin kamaa, no ne kesti sen ekan kesän ja sitte piti taas saada lisää. Välillä tuntuu että tää homma karkaa aivan käsistä, päivääkään ei oo ollu ettenkö ajattelis seuraavaa trippiä. Muutamia päiviä sitä pystyy olemaan kuivilla, mutta sitte taas himot kasvavat liian suuriksi ja sorrun taas.


Viime aikoina olen huomannut, että tämä on loputon kierre. Kaikki rahat menee kamoihin ja duunikin on lähtenyt alta, kun ei siihen riitä enää aikaa. Vaimo jätti jo vuosi sitten tämän takia, sanoi että ei kestä enää sitä kun olen pihalla koko ajan.


Halu on kuitenkin niin sietämättömän kova, että luulen että teen tätä touhua lopun elämääni, tapahtui mitä tapahtui. Kunnolliset kaverini ovat ymmärtäneet pysyä erossa ja kääntäneet minulle selkänsä ja kun kaikki nykyiset kaverinikin tekevät samaa, tästä on mahdoton päästä irti.

Tästä ei hyvää seuraa, mutta minkäs teet kun kalaan on päästävä....


*Kertojan nimi ja ikä muutettu

...vai miten se oli?

Sataa, tuulee ja ei huvita. Pakko se on myöntää, että talvi tulee ja hienot päivät kalassa harvenee tältä kaudelta. (Vaikka kyllähän sitä meritaimenen perässä juostaan suu vaahdossa, mutta se ei nyt kuulu tähän!) ...Lauantaina ei kuitenkaan viitsinyt ressata ja lähdettiinkin muutamaksi tunniksi Lohenrenkaalle Perniöön. Ja niille, jotka ei tiedä, Lohenrengas on kolmesta keinotekoisesta lammesta koostuva kalastusparatiisi, jossa voi kalastaa taimenta ja kirjolohta ympäri vuoden niin perholla, uistimella kuin pilkkimälläkin.

Mistään ihan pullalammesta ei kuitenkaan ole kyse, sillä kalat elävät ainoastaan lampien omaa tuotantoa olevilla vesihyönteisillä sekä pinkeillä liitseillä. Eli saaliskaan ei välttämättä ole ihan päivänselvä asia, itsekin olen joutunt pari kertaa Renkaalta lähtemään kiroillen ja mutisten jotain paskasta paikasta, kun ei tuu kalaa...

Toisin kävi kuitenkin tällä kertaa! ...No ei ilmassa sentään mitään suurta urheilujuhlan tuntua ollut, mutta kaksi mukavaa kirjolohta kuitenkin sain ylös, joista toinen oli ehtinyt lihottaa itsensä lähes 2,5 kiloiseksi ja pienempikin painoi about 1,5 kg. Mainittakoon vielä tässä, että vierailevana tähtenä kalareissulla Kaisa veti patenttiongella munat padasta komealla kahden kilon kalalla!


Eli kaiken kaikkiaan päivä oli leppoisaa kalastelua ja hyvää vaihtelua siihen ainaiseen mertsarin jahtaamiseen.

Kiitokset vielä Miikkalle, Kaisalle ja Antille!

Jyri

Kauan odotettu syysloma Pyhätunturin maisemissa! ...eli käytännössä koitettiin löytää harjuksia lähiseudun liruista ja viihtyä.
Matka Vaasasta kului pimeissä ja sumuisissa tunnelmissa, mutta perille päästiin. Tällä kertaa majoituttiin pummimeiningillä joidenkin epämääräisten raksatyyppien olohuoneessa. Leppoista sakkia, ei siinä mitään ja yksi niistä paljaistu perhokalastajaksi, joten juttuun päästiin.




Noniin, päästinpä aamupäivästä kalaankin, eräälle nimeltämainitsemattomalle purolle josta joskus aikaisemmin oli harjusta löytynyt.


Eipä ehditty kissaa sanoa, kun jo ensimmäinen purje-evä puri nymfiä. Alamittainen tosin... Tarkkan spottailun ja rantapusikossa tetsaamisen tuloksena päivän aikana purosta kuitenkin löytyi nättejäkin harreja, isoin Leon 35 cm. Aika kului siivillä ja kun yllättäen alkoi hämärtää, päätimme kääntyä äkkiä takaisin ja ehtiä autolle ennenkuin pimeys laskeutuu päällemme ja meistä tulee karhujen ruokaa. Auto löytyi, kamat vaihtoon ja hotellin baarin burgeri-aterian kautta kämpille.

Jos joskus Pyhällä päin pyöritte ja mietitte ruokapaikkaa, voimme suositella Hotelli Pyhätunturin Pyhäburgeri-ateriaa! Mmmmmmm......


Toisenakin päivänä yritimme päästä liikkeelle aikasin, mutta kyllähän sen tietää kuinka siinä käy. Tänäpäivänä oli tarkoitus lähteä kokeilemaan yhtä
Kemijoen haaraa. Lupien noutamisen jälkeen "Masa" aka Matti aka TomTomin miesääni opasti meidän joenrantaan.
Paikka näytti melko lupaavalta. Eräs paikallinen oli kehuskellut että oli nähnyt ja saanut täältä isojakin harjuksia. Siltä se paikka kyllä näyttikin. Leveää ja tasaista virtaa. Hieman alempaa löytyi myös koskenpätkä.


Vaikka paikka olikin antanut meille lupauksia isoista harjuksista, onnistuimme saamaan vain muutaman 15 senttisen harrinpojan. Oliko päivä väärä vai miehissä vika.. ne on näitä elämääkin suurempia kysymyksiä.
Paikka oli kyllä todella upea ja uusintakäynti täytyy toteuttaa joskus tulevaisuudessa.


Kaikin puolin koko reissu oli mahtava ja ennen kaikkea rentouttava. Jälleen yksi syysloma käytetty hyvin ja nyt jaksaa taas painaa arkea. Hetkeksi..


Matkassa mukana: Leo, Jyri ja vierailevana tähtenä Miikka, from Turgu.

Jep, Merikarvianjoella sitä on nyt tullut reilut kaksi viikkoa hengailtua ja aika hyvin oon jo ehtinyt saada kuvaa, miten hommat täällä toimii. Kaloja on istuteltu ja perunoita kuorittu.

Tosiaan tuossa Lauantaina 13.9. oltiin tutulla perusporukalla oikomassa siimoja, taimenta haettiin. Eipä saatu. Yllätys yllätys... Lankoskella kuitenkin koettiin jännitäviä hetkiä kun Leo otti matsia noin kuusikiloisten sarjassa painivan kirjolohen kanssa. Enemmän juttua ja kuvia tuosta tulee ruoto.fi päiväkirjaan kunhan ehditään...sen verran kuitenkin vielä, että kyseinen veijari ei ottanut tuosta opikseen, vaan erehtyi seuraavana päivänä erään helsinkiläisen kalastajan (terveisiä vaan jos oot eksynyt tätä lukemaan!) tarjoilemaan perhoon. Kalaa haavittiinkin sitten miehissä kahdella haavilla, yhteen kun se ei mahtunut...

Kattokaa ite, jos ette usko: Lankkarin saalispäiväkirja

Ihan ok päivä muutenkin, meikäläinen sai pari peruskirreä, karkuutin jonkun isomman uppotukin ja Vahteran Miikka härvelöi Lankosken alaosasta kaksi hienoa taimenta, 49 ja 51 cm


Tänään 16.9. otettin Miikkan kanssa kalakisaa, ensimmäinen ylös asti saatu kala voittaa ja häviäjä lämmittää saunan ..Miikkahan se joutui tällä kertaa saunan lämmitykseen...nöfnöf

...niin ja joessa on vesi laskenut aika hyvin, kuutiomääristä ja virtaamista ei ole hajuakaan, mutta parin päivän aikan vedenpimta on tullut alas noin 40 cm. Tämä tietysti vaikuttaa kalojen käyttäytymiseen ja isoja taimenia ja lohia onkin nähty koskien niskoilla ja suvantoalueilla!

Mutta sen pituinen se, nyt nukkumaan ja huomenna uudet kujeet... Morje!

Nojoo nyt tuli vapasetti! Mahtavaa! Ihan hyvältä vaikutti näin päälleppäin katsottuna mutta katsotaan vielä kun päästään tonne joen varteen. Eniten mietityttää toi setin mukana tullut Adventure -siima. Olen lukenut että hyvä pitäisi olla mutta kun on kyse kuitenkin setistä niin vähän epäilyttää. Annan kuitenkin mahdollisuuden sille ja katotaan lauantaina tuleeko pettymys.

Tosiaan Merikarvialle pitäisi mennä lauantaina Karin kanssa, Jyri on sielä meitä jo odottamassakin. Vettä kuulemma paljon mutta kalastajia on ainakin näin viikolla ollut tosi vähän. Katotaan jos vaikka toi tulva vähän laskisi viikonloppuun mennessä.

Ja tulipahan taas vähän perhojakin sidottua. Aikalailla zonkkeri ja marabou painotteista sitomista nyt viime päivinä ollut mutta eiköhän se kelpaa. Mulla kans pääsi isot koukut loppumaan eikä liikkeestäkään juuri nyt löytynyt, mikä sitten rajoitti vähän perhojen kokoa. Nyt on suurimmatkin perhot sidottu 6 koon koukkuihin. Mutta toivotaan että kelpaa ja tarttuu. :D









Perhoja reissulle..

Katos, jo toinen kirjoitus!!

Koulusta oli tänään vapaata niin päätin sitasta muutaman perhon ennen töihin menoa. Tämä oli ensimmäinen kerta kun on oikeesti halua ja aikaa sitoa perhoja yksin. Tähän asti perhojen sitominen on tapahtunut lähinnä porukalla kun ollaan ennen reissua keräännytty fiilistelemään tulevia reissuja. Täytyy nytkin varmaan pitää vielä loppuviikosta sellaiset jonkinsortin fiilistelysidontasessarit. Viiden päivän päästä(lauantaina) pitäisi lähtee Karin kanssa Merikarvialla käymään ja alkaa jo heittokättä väpättämään. Fiiliksiä lisää Jyrin toissapäivänen viesti. Se on tällähetkellä töissä Merikarvialla. Istuin tytskyn kaverin häissä(näitä poikaystävän velvollisuuksia), kun yhtäkkiä puhelimeen pärähtää Jyriltä kuvaviesti:

”Pääsi heti Orvis testiin!”

Noniiiin! Vaikka kuvan kesti latautua hetken, tajusin heti mistä oli kyse.

...Ja kunnon pönötys:

Jyri ja nätti kuutonen (korjaus).

Siinä tuli sellanen pieni kutina prseen alle kun siinä kyhnötti pöydän ääressä ja joi mehua. Alkoi kyllä ajatukset harhailemaan ja kohta olikin jo mielessä mahdolliset perhoreseptit mitä voisi kokeilla tulevalle reissulle. I went to my happy place..

Fiiliksiä kasvattaa myös se että keskiviikkona pitäisi saapua paikalliseen kalastusliikkeeseen mun uusi peli: #8 Loopin Adventure-2 -setti. Jos joku ei tiedä, niin siihen kuuluu Adventure 9-jalan vapa, CLW-kela ja Adventuren siima. Sellanen 170€ setti. En tiedä millainen on, mutta kokeillaan. Kuullut ainakin paljon hyvää siitä, joten olen luottavainen.

Tähän asti olen pääasiassa viskonut tuolla mun 5-6 luokan Visionilla, että ei ole hirveästi kokemusta noista raskaammista kamoista. Hyvä sinänsä, koska on vaikea pettyä jos ei ole ollut vielä tuntumaa hyvästä!

Ehkäpä tällä reissulla pääsis koittamaan uutta ruoskaa oikein urakalla! ;)

Kuvia joistain tämän päivän tuotoksista:

Toivottavasti Merikarvian asukit kelpuuttavat...

Myöhemmin päivällä sidoin näiden kaveriksi muutaman ison mustan liitsin erivärisillä iskupisteillä(Jyrin ehdottamana) ja pari valkoista zonkkeria, niistä ei tullut kyllä oikeen hyviä: huonoa zonkkeria. Hyvä syyttää aina materiaaleja, mutta se jänis on ollu melkeen kalju!!!

Mutta joo…nyt lihapiirakkaa naamariin ja Perhokalastus –lehden ääreen fiilisteleen. Ehkäpä boksissaki olisi jotain kalastusohjelmia tallessa!!..

Hyvää huamenta!


Tämä on testikirjoitus! Ja sehän toimii!

Tänne olisi nyt siis tarkoitus kirjoittaa kaikkea ympäripyöreetä perhokalastukseen liittyvää juttua, aina kun on jotain sanottavaa ja aikaa laittaa se tekstin muotoon. Kokeillaan miten lähtee käyntiin..


















Kireitä siimoja!
- Ruoto.fi