...vai miten se oli?

Sataa, tuulee ja ei huvita. Pakko se on myöntää, että talvi tulee ja hienot päivät kalassa harvenee tältä kaudelta. (Vaikka kyllähän sitä meritaimenen perässä juostaan suu vaahdossa, mutta se ei nyt kuulu tähän!) ...Lauantaina ei kuitenkaan viitsinyt ressata ja lähdettiinkin muutamaksi tunniksi Lohenrenkaalle Perniöön. Ja niille, jotka ei tiedä, Lohenrengas on kolmesta keinotekoisesta lammesta koostuva kalastusparatiisi, jossa voi kalastaa taimenta ja kirjolohta ympäri vuoden niin perholla, uistimella kuin pilkkimälläkin.

Mistään ihan pullalammesta ei kuitenkaan ole kyse, sillä kalat elävät ainoastaan lampien omaa tuotantoa olevilla vesihyönteisillä sekä pinkeillä liitseillä. Eli saaliskaan ei välttämättä ole ihan päivänselvä asia, itsekin olen joutunt pari kertaa Renkaalta lähtemään kiroillen ja mutisten jotain paskasta paikasta, kun ei tuu kalaa...

Toisin kävi kuitenkin tällä kertaa! ...No ei ilmassa sentään mitään suurta urheilujuhlan tuntua ollut, mutta kaksi mukavaa kirjolohta kuitenkin sain ylös, joista toinen oli ehtinyt lihottaa itsensä lähes 2,5 kiloiseksi ja pienempikin painoi about 1,5 kg. Mainittakoon vielä tässä, että vierailevana tähtenä kalareissulla Kaisa veti patenttiongella munat padasta komealla kahden kilon kalalla!


Eli kaiken kaikkiaan päivä oli leppoisaa kalastelua ja hyvää vaihtelua siihen ainaiseen mertsarin jahtaamiseen.

Kiitokset vielä Miikkalle, Kaisalle ja Antille!

Jyri