Syksy tuli, koskilla alkoi olemaan kausi lopuillaan, kun rauhoituskin on päällä, ja kaverit hajaantuu jälleen Vaasasta muualle opiskelemaan lukukaudeksi. Mitäs nyt? Kalaan on päästävä, mutta ei Vaasan lähettyvillä ole oikein paikkojakaan, eikä viitsi ajella yksin 200km ja takaisin että pääsisi joenrantaan. Päätin siis kokeilla jotain uutta! Olen kuullut joskus villejä huhuja sellaisesta kalasta kuin meritaimen ja sen kalastuksesta merellä. Tämä laji on aivan toista kuin mihin olen itse tottunut, kalastetaanhan siinä lähes seisovassa vedessä.

Kävin juttelemassa paikallisessa kalastus liikkeessä asiasta ja kaverit sanoivat että olivat joskus saaneet rannalta heittämällä perholla meritaimenia Raippaluodosta. Innostuin heti! Jonkun aikaa kuitenkin joutui odottamaan ennekuin pääsi kalaan, koska kuuleman mukaan paras veden lämpötila meritaimenen kalastukseen olisi alle 7 astetta, nyt se oli vielä 12-13 astetta. Odotellessa vierähti sellainen kuukausi, pari ja sinä aikana koitin vähän tutustua lajiin ja sitoa perhoja. Päätin sitoa aluksi ihan perinteisiä pinkkejä ja oransseja zonkkereita, jos ne koskessa kelpaavat niin miksi ei meressäkin. Kuulin että Drags Devilitkin olisivat kovia tähän harrastukseen, joten sidoinpa muutaman sellaisenkin. DD:ssä pitäisi kai perinteisesti olla mylarputki runkona, mutta kun minulla ei sitä ollut päätin kokeilla kiertää yksinkertaisesti tinseliä rungon ympärille, ihan hyvältä se ainakin näytti. Myös kirkkaita ja tummia marabou striimereitä päätyi rasiaan. Tulipahan myös jokunen katkajäljitelmäkin sidottua, mutta muistaakseni ne ei päässeet koskaan edes veteen asti.

Odotellessa vesien viilentymistä, yritin etsiä tietoa meritaimenen kalastuksesta, esim. uittotyylejä, hyvien ottipaikkojen tunnusmerkkejä, yms. Tämä osoittautui kuitenkin melkoisen haastavaksi, koska minun googletus taidoillani ei löytynyt juuri mitään tietoa tästä aiheesta. Miksi näin?! Meritaimenen uistelusta ja koskikalastuksesta löytyi luonnollisesti informaatiota pilvinpimein, mutta tästä ei millään! Saattoi olla kyllä miehessäkin vika, ei olisi ensimmäinen kerta. Jos joku lukijoista tietää hyviä sivuja, laittakaahan tulemaan vaikkapa kommentin merkeissä! Se olisi erittäin toivottavaa.

Kun vedet viimeinkin viilenivät, heitin vauhdilla kamat aamulla autoon ja lähdin painelemaan kohti Raippaluotoa. Matkaa tulee täältä Vanhasta Vaasasta sellaisen 50km per suunta, joten ihan kivenheiton päässä ei tämäkään paikka ole. Sain vähän aikaisemmin jo vihiä hyvästä ottipaikasta, joten sinne siis! Perillä auto parkkiin, kamat kasaan ja rantaan.








Huh! Olipas heitot ruosteessa!! Varmaankin pitkään jatkuneen koskikalastuksen vaikutuksesta. Eikä tämä hirveä myrskykään auta tilannetta. Noh, ensimmäinen kerta meni heittoja harjoitellessa, ja niin meni sitäkin seuraava reissukin. Tuulisolmuja oli perukkeessa jatkuvasti yli sallitun rajan ja välillä oli perho poskessa kiinni. Ai kun on tämä niin mukavaa! Mutta mukavaa se tosiaan olikin. Maisemat oli upeat, niin myrskyssä kuin poutasäässäkin, ja mahtavinta oli päästä oikein kunnolla viskomaan pitkästä aikaa, kun oli takaheittotilaa. Hetken päästä ei tuulikaan enää häirinnyt heittoja. Perhoja tuli kokeiltua kaiken näköisiä, mutta ei millään mitään tapahtumia. Olen käsittänyt että meritaimen on niin harvassa, etenkin täällä Vaasan korkeudella, etten siitä masentunut. Lisäksi tulihan koskellakin ensimmäiset kaksi vuotta heitettyä lähes tyhjää. Tälle harrastukselle voin antaa hyvillä mielin kolme vuotta aikaa! :)
Kausi minun osaltani taitaa olla nyt ohi, koska viimeisellä kerralla rannat olivat jo pahasti jäässä Raippaluodossa ja puolentoista kuukauden päästä minä lähden kolmeksi kuukaudeksi Thaimaaseen vaihtoon. Siellä ei paljon mertsaria kalasteta. Suomen osalta kevätsesonki, meritaimenen kalastus merellä ja koskissa, menee minulta siis pahasti ohi. Juuri kun pääsi vauhtiin. Koitan kuitenkin päästä Thaimaassa kokeilemaan paikallista kalastusta ja kirjoittelen siitä sitten enemmän tänne blogiin. Niiltä on parempi löytyä perhovehkeitä sieltä!

Merellä meritaimenen kalastus oli kuitenkin aivan mahtavaa ja varmasti tulen käyttämään jokaisen mahdollisen päivän ensi kaudesta hyväksi tämän jalon harrastuksen parissa ja ehkä minut joskus palkitaan. Jyri opiskelee tällä hetkellä Paraisilla ja siellä kausi vielä käsittääkseni jatkuu pitkään, joten kireitä sinne! Ehkä sieltä päin kuuluu sitten enemmän saaliskertomuksia. Minä jään odottelemaan Thaimaan kalastusta ja sitäkin enemmän kesän tulevia reissuja.

Hyvää alkanutta vuotta 2009!!

- Leo