Terveisiä Thaimaasta! No niin, kaksi kolmasosaa Thaimaan reissusta on nyt takana, eli vajaa kuukausi tätä taivallusta vielä siis edessä. Perusarki on koostunut lähinnä koulusta, syömisestä, uimisesta altaalla ja välillä armottomassa jumituksesta. Onpas tässä välillä jaksanut jopa käydä lätkimässä golfia rangella tai pyörimässä Bangkokissa. Opiskellaan siis tällä hetkellä Rangsitissa, joka sijaitsee n.40km Bangkokista.

Koulua on siis meillä neljä päivää viikossa, joten reissattuakin on tullut jonkin verran. Koulun järkkäämien reissujen lisäksi ollaan käyty muun muassa, Koh Sametilla, Hua Hinissa ja viimeisimpänä 11 päivän lomalla vedimme Phuket – Phi Phi – Railay Beach(Krabi) –reitin. Tämä loma oli aivan mahtava! Kunnon paratiisi paikkoja löytyi ja tuli harrasteltuakin kaikennäköistä. Käytiin paljon snorklaamassa, sukeltamassa ja yhtenä päivänä päästiin kalaankin.

Kyseinen kalareissu päätettiin toteuttaa Phi Phi –saarella. Hintaa kokopäivän reissulle longtailboatilla kertyi sellaiset 4600 bahtia per vene, eli tämän hetkisellä kurssilla noin 100€. Hintaa ei siis voi moittia, etenkin kun meitä oli viisi henkeä jakamassa tuota satkua.

Lähtö oli noin 09:00 ja päivä aloitettiin kalastamalla syöttikaloja. Paatti vedettiin parkkiin rannan lähettyville ja aloimme vetämään litkoilla pikkukaloja. Kun sumppu saatiin täyteen erivärisiä ja näköisiä kaloja, suuntasimme kauemmas rannasta etsimään jotain vähän suurempaa, purjekaloja. Taktiikka oli laittaa syöttikala elävänä selästä koukkuun, laittaa parin metrin päähän kalasta koho (joko pala styroksia tai muovipullo, mitä nyt oppaalla sattuikaan olemaan käsillä) ja antaa kalan suunnistaa vedessä ihan omia reittejään noin 40m pääsää veneestä kunnes sitten purje-evä iskee.

Ensimmäistä kalaa ei tarvinnut kovin kauaa odotella, kun kovan kaatosateen alkaessa ensimmäisessä kelassa alkoi räikkä huutamaan. Hypyt paljastivat siimanviejän purjekalaksi. Väsytyksen ja oppaan ripeän koukutuksen jälkeen, kala oli veneessä. Opas heitti nopean arvion: ”10kilos”. Oli ihan kuumottavaa kun pieni puuvene on muutenkin täynnä ihmisiä, ja sitten sinne vedetään joku kymmenen kiloinen purjekala terävän nokkansa kanssa riehumaan kaiken keskelle. Nyt on muuten Visionin paita ihan purjekalan veressä, jos ei pesussa lähde pois niin pääsee illalla joenvarressa nuotiolla kehuskelemaan kalakavereille: ”arrvatkkaas poijjaat mitäs tässä on!..”.

No mutta, uutta syöttiä koukkuun. Tämän jälkeen tuli vielä kaksi tärppiä joista molemmat pääsivät irti. Mehän oltiin aivan innoissamme, että jos tapahtumat jatkuvat samalla tavalla, meillähän on puolenpäivän aikaan paatti ääriään myöten kymppikilosia kaloja. Noh, sateen loppuessa myös tapahtumatkin loppuivat. Vaihdoimme paikkaa muutaman kerran, syötiin lounasta ja ongittiin syöttikaloja, mutta isojen vapojen kärjissä ei näkynyt minkäänlaista liikettä.

Noin parintunnin hiljaisuuden jälkeen seuraava purjekala oli siiman päässä. Jälleen kerran saimme todistaa komeita loikkia ja vei se siimaakin aikalailla. Väsytys kesti noin 30 minuuttia, josta varmaan vartti meni veneen ympäri juostessa kun tumma hahmo kiersi ympyrää meidän alapuolella. Loppujen lopuksi kala saatiin veneeseen ja tällä kertaa oppaan arvio oli noin 20kiloa. Tämä oli vielä paljon upeampi yksilö kuin edellinen. Purje oli aivan ehjä ja valtava, ja se loisti auringossa kauniin sinisenä. Tämän jälkeen onnistuin vielä mokaamaan yhden kalan ennen kotiin lähtöä, joten päivän saalis jäin näihin kahteen purjekalaan.

Paikalliseen tapaan, kalat menivät ruuaksi. Pienemmän kalan annoimme firmalle joka järjesti tämän kalareissun, suuremmasta otimme pari hyvää palaa itsellemme ja loput sai meidän kalaopas/venekuski. Kalapalat kävimme viemässä lähimpään ravintolaan missä ne valmistivat meille puolessa tunnissa hyvät ruuat neljällä eurolla. Siis neljällä eurolla koko porukalle, ei per henkilö.

Mutta, tällaista täällä! Teillä siellä Suomessa on vissiin jo kalastuskausi pikkuhiljaa vauhdissa. Lueskelen täällä aina iltasin netistä kateellisena ihmisten juttuja tämän kevään kalareissuilta. Kyllä huvittaisi jo kovasti päästä viskomaan perhoa!! Noh, vielä kuukausi tosiaan pitää heittokättä rauhoitella ja sitten pääsee taas koskenvarteen. Sitä odotellessa!!

Kireitä!!

- Leo