Alkaa Etelä- ja Keski-Suomessa pintavesien lämpötilat huidella jo reippaasti yli 20 asteen, jotenka nyt kannattaa kyllä miettiä kahteen kertaan, lähteekö koskelle kalaan. Jos pahimmillaan lohikaloja on löytynyt kuolleena jo pelkästään lämpimän veden seuraksena, niin on aika helppo laskea, millä todennäköisyydellä vapautettu kala selviää väsytyksen jälkeen.

Jos kuitenkin kalaan on liian kova hiuko, kannattaa tsekkailla esim. siian järvikalastusta (tsekkaa Kangasjärvi Isojoella) tai vaikka ahvenen ongintaa.

Tässä vähän linkkiä, mistä noita pintavesien lämpötiloja pääsee tsekkailemaan:

Pintavesien lämpötilat - Ympäristökeskus

Noniin. Nyt on reissusta kotiuduttu ja peseydytty. Tosin rinkka odottaa vielä purkamistaan.

Jos joku tätä blogia sattuu seuraamaan, niin ehkä huomasi aiemmat raportit matkalta. Kännykällä tuo bloggaaminen on vaan niin nälkäistä hommaa, etten tuon aktiivisemmin sitä jaksanut harrastaa. Ensi reissulla ehkä sitten.






Anyways. Matkaan siis lähdettiin keskiviikko iltana, kun Kari kurvasi pihaan uudenkarhealla Avensiksellaan, (joka suoriutui myös hyvin maastoauton hommista.)Täältä Kokkolasta siis jatkoimme matkaa Oulun rautatieasemalla, josta HelsinginJocke hyppäsi kyytiin. Kari ajoi urhoollisesti koko matkan ja Saariselällä olimme noin 7 aikaan aamulla. Vielä parin tunnin ajomatka, jonka jälkeen vielä pieni pikataival kävellen ja olimme perillä. Leiri pystyyn, ruokaa naamaan ja unta palloon. Neljän tunnin päästä herätys, taas ruokaa naamaan ja kalaan! Tästä eteenpäin ei sitten paljon kelloa katseltu, vaan nälkä ja väsymys rytmittivät elämää. Kunnon irtautuminen arjesta!


Ei paskemmat maisemat leiripaikalta joelle.


Paikkahan on siitä erikoinen Suomessa, että homma on pääasiassa näkyvän kalan kalastusta. Tähystäjän ja kalastajan yhteispelillä meininki oli kuin leffoissa! Jokea reunustavat korkeat hiekkatörmät, joiden päältä näkee joen pohjan lähes kokonaan. Aluksi kaloja on vaikea erottaa hyvän suojavärityksensä ansiosta, mutta kun kala liikahtaa, on sitä helppo alkaa seurailemaan. Tähystäjä ei vaan saa hetkeksikään irrottaa katsettaan kalasta, silloin se nimittäin taas häviää kivien joukkoon.

Harjuksia tuli oikein mukavasti, ei tosin mitään kovin isoja, keskikoko about 35-40cm, ja oli siinä muutama 40 cm paremmallakin puolella. Eli ihan kelpo kaloja. Taimenia sain kokonaiset 2 kpl, about 30cm kumpainenkin. Vaikka alamittaisia olivatkin, niin voimaa pienistä piruista löytyi kuin isommastakin kylästä.


Taimen n. 30cm.


Kartsalla kala kiinni.


Jocken pyydystämä pikkuharri.



Yksittäisiä isoja taimenia näkyi siellä täällä, mutta eniten sydämen tykytyksiä tarjosi eräässä suvannossa pyörinyt parvi koostuen viidestä tai kuudesta noin 4-5 kg kalasta! Huh.

Kalat siis näyttäytyivät vain lyhyen ajan ennen kuin painelivat pois näköetäisyydeltä ja perhon heittäminen niille oli kaikkea muuta kuin helppoa. Takaheitolle tilaa oli noin metri x metri -kokoinen reikä pusikossa ja kalat juuri ja juuri heittoetäisyydellä. Alaheitto tai rullaus ei tullut kysymykseen, koska kalat ovat kirkkaassa ja hitaasti virtaavassa vedessä uskomattoman arkoja. Siiman lätinähän olisi säikyttänyt otukset tiehensä heti alkuunsa. Yrittänyttä ei laiteta. Sain kuin sainkin muutaman heiton hyvin onnistumaan ja perhon kalojen näköpiiriin. Itse en tuosta heittopaikasta kaloja nähnyt, mutta matkassa mukana ollut Jocke ja Kari hoitivat tähystyksen. Ja jumalauta että sydän löi kovaa kun pojat yhteen ääneen: "Nyt yksi kääntyi perään, nousee, NOUSEE! ...eeeeiih" ...kala lopulta aina hylkäsi perhon. Näin kävi siis muutaman kerran ennen kuin parvi hävisi näkyvistä.

Se on uskomatonta, miten arkoja ja valikoivia nuo isot taimenet tuolla ovat. Kaiken kokoisia, värisiä ja muotoisia perhoja yritettiin tarjota, mutta tuloksetta. Nuo kalat muutenkin tuolla käyttäytyvät oudosti, pyörivät vain tietyllä alueella, eivätkä suoranaisesti ruokaile, vaan harhailevat vain edes takaisin. Voisiko yksi syy olla keskikesän yöttömät yöt, jolloin aurinko ei laske ja päivänvaloa riittää ympäri vuorokauden? Kalat kuitenkin rytmittävät elämäänsä hyvin pitkälle valon määrän mukaan, joten tuo voisi olla yksi syy kalojen outoon käyttäytymiseen. Arvailuja tosin vain tämäkin. Luultavasti emme vain osaa.


Luota tähystäjään.

Vaikka nuo suuret taimenet jäivätkin saamatta, reissu oli erittäin onnistunut. Säät vaihtelivat aina helteestä rankkasateeseen, mikä aiheutti jonkin verran veden korkeuden vaihtelua. Hyttyset tietysti hoitivat hommansa hyvin.


Välillä piti pysähtyä kuuntelemaan hiljaisuutta.

Yeah. Tonteilla taas. Autolla tultiin jotain tien tapaista niin pitkälle kun kehdattiin ja loppumatka tultiin kävellen. Tavaroi ssa oli kyllä kantamista. Seuraavana ohjelmassa ruokaa ja pari tuntia unta, jonka jälkeen kamat päälle ja kalaan. Lisää raporttia tulee kun on jotain kerrottavaa.

Näin kokeilumielessä laitan fiiliksiä tien päältä. Eli pohjoiseen ollaan menossa. Reissussa mukana Kari ja vierailevana tähtenä Jocke Helsingistä. Tällä hetkellä ollaan jossain Oulu-Rovaniemi välillä. Auringosta ei oikein ota selvää nouseeko vai laskeeko se. No joka tapauksessa upean näköistä.

Catch and release trout

Huomenna koittaa taas se kauan odotettu päivä, jolloin auton nokka käännetään kohti pohjoista. Kohteena siis Urho Kekkosen kansallispuisto ja sen kristallin kirkkaat vedet sekä hopeakylkiset taimenet! Olemme reissussa 5 päivää, joista 3 täyttä kalastuspäivää/yötä...tosin ajankohta ei ole paras mahdollinen, sillä taimenet aloittavat nousunsa jokeen lähes päivälleen heinäkuun puolivälissä. Olemme siis hieman etuajassa, mutta töiden ym hommien vuoksi muuta mahdollisuutta reissun toteutumiselle ei ollut näköpiirissä. Valitettavasti Leo joutuu jättämään reissun töiden takia väliin. No jääpähän meillekkin jotain kaloja...

Valmistautuminen reissuun on jo aloitettu viikkoja sitten. Perhoja on tietysti sidottu suu vaahdossa, kuvausroinaa hankittu lisää mm. kamerareppua, tripodia sekä laajakulmalinssiä. Perhoista näissä maisemissa parhaita tuloksia ovat antaneet suht. isot tummansävyiset nymfit sekä pintaperhoista goddard caddis ja parachute adams. Näillä siis on taas laiva lastattu.






Tässä siis tiistai-aamun fiiliksiä. Raporttia, kuvia ja videomatskua tulee sitten joskus...

Käykäähän tsekkaamassa ultimaalinen perhokalastussivusto. Hienoja kuvia ja videoita!