Nyt se on sitten kalastuskausi 2009 avattu. Lähdimme siis kalakoululta Las Pargasista kootun 4-hengen partion voimin kun Leo vielä nauttii Thaimaan hot seasonista ja Kartsakin luuhaa ties missä työmatkoilla. Mukana olivat itseni lisäksi Mikko, Miikka ja Arto. Viimesen päälle kalamiähiä.

Luvat ja majoitus varattiin 27. päivälle maaliskuuta Herraskoskelle, joka on pieni koskialue Virroilla. Lähdimme perjantai-aamuna ajelemaan kohti määränpäätä ja perille saavuimme hieman ennen puolta päivää. Luvat ja mökin avain lunastettiin Virtain Teboililta. Majoituspalveluna toimi siis kosken rannalla oleva mökkipahanen. Kun kamat saatiin mökkiin ja painuttiin pihalle katselemaan vähän ympäristöä, joku luupää keksi jättää avaimen pöydälle ja lyödä oven lukkoon. Ei siinä muuta ku uudestaan Teboilille ruinaamaan vara-avainta.

Vara-avain saatiin ja päästiin tuvan lämmitykseen. Mökissähän ei siis ollut sähköä, joten mörskä oli saatava lämpimäksi naurettavan kokoisella hellalla, joka oli olevinaan myös kamina. Polttopuita ei tietenkään ollut valmiina, joten alkulämpöä lihaksiin saatiin kätevästi pienellä halonhakkuuepisodilla. Kun vihdoin saatiin tuli siihen säälittävään laitokseen, alkoi mökissä oleva lämpömittari hitaasti kohota -14 C:stä ylöspäin. Ulkona lämpötila oli siinä nollan korvilla. Lohduttavaa.


Pöntön lämmetessä puettiin kahluuhousut päälle, koottiin vavat ja perukkeeseen sidottiin viime viikkoina kovalla tohinalla askarrellut sumarijäljitelmät. Odotukset olivat korkealla sumukorentojen (hankikorri, Taeniopteryx nebulosa) suhteen, sillä yleensä tähän aikaan vuodesta niitä alkaa näkymään koskien rannoilla. Tämä keväinen ilmiö on myös monelle perhoäijälle merkittävä, koska kyseinen ötökkä on talvijumituksesta toipuvalle taimenelle mieluisaa ravintoa.


Hankikorri on siis koskikorentolaji, joka kuoriutuu keväällä, kun päivän pituus on noin 12 tuntia. Toukat eivät kuoriudu, jos ilman lämpötila on pakkasen puolella, joten meidän lisäksi myös nämä otukset toivoivat päiväksi auringon paistetta. Päivä olikin aurinkoinen, mutta viimepäivien yöpakkasien ansiosta itikat olivat päättäneet lykätä kuoriutumistaan tuonnemmakss, eikä hangilla nähty tepastelevan kuin muutama hassu yksilö. Jotta taimenet aktivoituisivat sumareilla herkuttelemaan, vaatii se yleensä ns. massakuoriutumisen. Kaloista ei siis näkynyt jälkeäkään, joten sumarijäljitelmät alkoivat pikkuhiljaa vaihtua muihin perhomalleihin.


Siinä se päivä kului mukavasti kalastellessa ja auringossa paistatellessa. Yksi taimen kävi kosken loppuliu'ussa retuuttamassa meikän valkoista marabou-muddleria, mutta pääsi piruvie sekin sitten karkuun. Se jäikin sitten ainoaksi kalahavainnoksi.


Aurinko alkoi laskea ja ilma kylmeni niin, ettei kalastuksesta enää tahtonut tulla mitään siiman ja vaparenkaiden jatkuvasti jäätyessä ja illan pimetessä. Siirryimme siis mökille, jonka olimmekin päivän aikana saaneet kodikkaan lämpimäksi. Ilta sujui syödessä ja korttia pelatessa myrskylyhtyjen luodessa tunnelmaa tupaan. Kiuas hoiti myös hommansa, kunhan sien ahnasta kitaa ruokki vähän väliä sopivan kokoisilla klapeilla. Kaikenkaikkiaan reissu oli mukava ainakin omasta puolestani, mitä nyt vähän jäi se karkuutus närästämään, mutta sellaista se on.


Kiitokset reissusta Mikolle, Miikkalle ja Artolle! Pahoittelen että kuvat on miten sattuu, mutta en oikein hallitse tuota kuvien lisäämistä/asettelua, mutta koittakaa elää sen kanssa. Hyvää kevättä ja kireitä siimoja kaikille!

Jyri